Lämmin kiitos luottamuksesta!

Pidetään yhteyttä jatkossakin

Puheeni verotuksesta 2011

“Perussuomalaisten mielestä verotuksen päätarkoituksena on rakentaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Jokaisen on maksettava veroja maksukykynsä mukaan, jotta valtio ja kunnat kykenevät myös tulevaisuudessa ylläpitämään pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Siihen kuuluvat asuinkunnasta riippumatta kaikille kansalaisille tarjottavat laadukkaat peruspalvelut.

Perussuomalaisten mielestä oikeudenmukaisen verotuksen lähtökohta on se, että tulojen kasvaessa myös verotus kiristyy. Viime vuosina kehitys on kuitenkin kulkenut huolestuttavalla tavalla kohti epäoikeudenmukaista tasaveroa: valtion verokertymästä yhä suurempi osa koostuu tasaveroista, kuten arvonlisä- ja pääomatuloveroista. Arvonlisävero on samansuuruinen niin kansaneläkkeen varassa elävälle kuin huipputuloiselle yritysjohtajalle. Yleisen arvonlisäveroprosentin nosto on monelle pienituloiselle lisärasite, kun pitää selviytyä arjen pakollisista menoista.

Tasaverotuksen edistämisen sijaan suurituloisten verotuksen progressiota tulisi korottaa nykyisestä. Sen sijaan keski- ja pienituloisten verotusta ei pidä kiristää, jotta heidän ostovoimansa säilyy ja kansantalouden rattaat pysyvät pyörimässä. Myös kiristynyt energiaverotus valtiovarainministeri Kataisen suitsuttaman “vihreän verouudistuksen” muodossa on tosiasiassa tasaverotusta, joka kyykyttää ankarasti erityisesti haja-asutusalueiden vähäosaisia.

Kotitalouden sähkölasku on Energiamarkkinaviraston selvityksen mukaan kallistunut vuodessa noin 20 prosenttia. Myös polttoaineen hinnankorotukset kasvattavat asumisen kustannuksia sekä autoilun kustannuksia erityisesti reuna-alueiden asukkaiden osalta. Tämäkö on ministeri Kataisen mielestä sitä oikeudenmukaista ja reilua veropolitiikkaa, josta hän on lukuisia kertoja hehkuttanut viime vuosien aikana? Kun taannoin puhuttiin maaltapaosta, nyt voidaan puhua maalta pakottamisesta, siinä määrin ankara energiaverotuksen nosto on ollut. Jos teollisuuden ja yritysten pyörät halutaan pitää pyörimässä myös Suomessa, olisi energian raskasta verottamista vältettävä, sillä Suomi on EU:n energiariippuvaisin kansantalous.Työpaikkojen säilyttäminen Suomessa takaa sen, että saamme kasvua ja sitä kautta voimme ylläpitää hyvinvointivaltion palveluita. Hallituksen eriarvoistavan politiikan seurauksena rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet.

EU-kriteerien mukaan maassamme on noin 900 000 köyhää kansalaista. Erityisen huolestuttavaa on köyhyysrajan alapuolella sinnittelevien lapsiperheiden määrän kasvu. On vaarana, että köyhyydestä muodostuu pysyvä ilmiö, joka periytyy edelleen seuraaville sukupolville, ja syrjäytyminen jakaa lopulta kansakunnan kahtia, jos asiaan ei päättäväisesti puututa. Myös monien yksinelävien ja eläkeläisten köyhyys on kasvussa voimaan tulevasta takuueläkkeestä huolimatta. Pienituloisten etuuksia on nimellisesti nostettu, mutta samanaikaisesti lääkkeet, ruoka, asuminen, liikkuminen, harrastaminen ja kaikki muut elämiseen liittyvät kustannukset ovat kallistuneet. Käytännössä siis etuuksien ostovoima on heikentynyt.

Esimerkiksi lapsilisän reaaliarvo on reilussa viidessätoista vuodessa laskenut ensimmäisestä lapsesta 19 prosenttia ja toisesta 29 prosenttia. Mielestämme lapsilisät eivät saisi pienentää toimeentulotukea, kuten nyt tapahtuu. Pienituloisten eläkeläisten tilannetta parantaisi työeläkkeiden taitetun indeksin korjaaminen. Se tulisi mielestämme muuttaa siten, että 50 prosenttia indeksikorotuksesta seuraisi yleistä ansiotason nousua ja 50 prosenttia kuluttajahintaindeksiä.

Sen sijaan kaikkein suurimmille eläkkeille voitaisiin asettaa jonkinlainen katto. Perussuomalaisten mielestä myös opintotuki tulisi sitoa indeksiin. Köyhien lapsiperheiden, opiskelijoiden, pienen eläkkeen varassa elävien ja kaikkien muiden pienituloisten tilannetta kurjistavat lisäksi kuntatalouden ongelmat. Samaan aikaan, kun kansalaisten ostovoima hiipuu, kunnat leikkaavat palvelujaan edelleen ja nostavat niistä perittäviä maksuja. Perussuomalaisten mielestä yhteiskunnan tulee huolehtia kaikkein pienituloisimmista, joiden sosiaaliturvaa pitäisi parantaa, ja siksi asiasta tulisi laatia vaalikauden mittainen toimintaohjelma, joka voitaisiin nimetä “Toivoa köyhillekin” -ohjelmaksi.

Ennen joulua julkaistu Hetemäen verotyöryhmän ehdotus tarjoaa jatkoa nykyisen ja sitä edeltäneiden hallitusten veropolitiikalle. Se vaikuttaa suorastaan kokoomuksen mittatilaustyöltä. Hetemäen ryhmä alentaisi palkkaveroa noin 2 000 miljoonalla eurolla ja yritysten voitoista perittävää yhteisöveroa 800 miljoonalla eurolla. Näin valtion ja kuntien kassakirstuista katoavat veroeurot työryhmä haluaisi kompensoida nostamalla arvonlisäveroa sekä asumiseen, autoiluun ja energiaan liittyviä veroja. Ehdotetut verojen kiristykset ja korotukset menevät tasan, eli valtiontalouden kestävyysvajetta ei tämänkaltaisilla toimilla saada paikattua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaje katettaisiin leikkaamalla kansalaisten peruspalveluja.

Perussuomalaisten mielestä tuloverojen alentamista olisi vastuutonta jatkaa. Se on osaltaan johtanut valtion voimakkaaseen velkaantumiseen. Julkisen talouden tasapainottamiseksi pääomaveroa on välttämätöntä nostaa. Henkilökohtaisten pääomatulojen verotuksen tulisi olla progressiivista, mikä vähentäisi pääoma- ja ansiotulojen verotuksen välistä epäsuhtaa.Viime vaalikaudella poistettu varallisuusvero on ehdottomasti palautettava. Vanhasen hallituksen vuonna 2005 poistama varallisuusveron tuotto oli runsaat 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tätä aukkoa pyrittiin paikkaamaan kiinteistöveron korotuksella, joka on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka pienituloisten verorasitusta on lisätty ja varakkaiden verotusta helpotettu.

Myös valuutta- ja pörssiveron sekä pankki- ja luottolaitosveron kaltaisia kokonaan uusia valtion tulonhankintamuotoja pitää ripeästi selvittää. Esimerkiksi Lontoon pörssissä kyseinen vero on puoli prosenttia, eikä se ole kaupankäyntiä haitannut. Sen sijaan maatalous- ja metsämaita ei pidä saattaa kiinteistöveron piiriin. Kotitalousvähennys on oiva keino tukea suomalaista työtä ja pienyrittäjyyttä ja torjua lisäksi harmaata taloutta.

Olisi syytä kuitenkin selvittää, riittäisikö saman, työllisyyttä ja rehellistä yrittäjyyttä tukevan vaikutuksen aikaansaamiseksi hieman pienempikin tuki. Ennen tulevia eduskuntavaaleja on syytä selvittää kansalaisille, ketkä toimivat pääomapiirien ehdoilla ja ketkä eivät, sillä tulevista vaaleista on osaltaan tulossa verovaalit.

Puheissaan toki ministerit Kiviniemi ja Katainen ovat liputtaneet pääomatuloverotuksen nostamisen puolesta, mutta puheet ovat puheita ja teot tekoja. Vaihtoehdot ja lupaukset, joihin myös vaalien jälkeen sitoudutaan, on nyt tuotava esille ja selkokielellä.”

Björn Wahlroosin verotus oikeudenmukaista?

Pirkko R-L: “Yksi Suomen suurimmista vanhojen puolueiden vaalirahoittajista on Björn Wahlroos. Hänen veroprosenttinsa on laskenut parissakymmenessä vuodessa 58 prosentista 31 prosenttiin, vaikka hänen tulonsa ovat samassa ajassa monikymmenkertaistuneet. Vuonna 2009 Wahlroos tienasi liki 7 miljoonaa euroa ja maksoi näistä miljoonatuloistaan veroja vain 31 prosenttia. Käytännössä miljoonatuloja saavat suomalaiset maksavat veroja keskimäärin 29 prosenttia. Veroprosentti on sama kuin niillä kansalaisilla, jotka tienaavat 45 000 euroa vuodessa. Kysyn: Onko ministeri Katainen tietoinen tällaisesta verotuksen kehityskulusta, ja onko tämä hänen mielestään sitä reilua, oikeudenmukaista ja työhön kannustavaa verotusta?”

Eduskunnan internetsivuilta löydät tietoa toiminnastani

Eduskunnan internetsivuilta löydät tietoa toiminnastani:

• Oma pääsivu eduskunnassa 

• Valtiopäivätoimien haku 

• Tekemäni aloitteet 

• Suulliset ja kirjalliset kysymykset ministereille 

• Puheenvuorot täysistuonnoissa 

Eläkekattojärjestelmä myös Suomeen!

Suomessa on suuri joukko eläkeläisiä, jotka joutuvat selviämään alle 700 euron kuukausieläkkeellä. Kun asumis- ja elinkustannukset ovat muun muassa energiaverojen korotusten vuoksi nousseet huomattavasti, monet eläkeläiset ovat joutuneet köyhyyskierteeseen. Samanaikaisesti jopa valtionyhtiöissä monet johtajat nauttivat yli 500 000 suuruisista vuosittaisista eläkkeistä, sillä Suomessa eläkkeiden määrää ei rajata mitenkään.

Monissa Euroopan maissa on käytössä eläkekatto. Esimerkiksi Belgiassa, Espanjassa, Itävallassa ja Ranskassa kuukausittainen eläkekatto vaihtelee kahdentuhannen euron molemmin puolin.

Myös naapurissamme Ruotsissa on käytössä eläkettä rajoittava järjestelmä. Siellä eläkettä ei kerry noin 3 000 euron yli menevästä kuukausipalkan osasta. Iso-Britanniassa vastaava raja on vajaat 3 700 euroa, Saksassa osavaltiosta riippuen viiden tuhannen euron molemmin puolin ja Sveitsissä noin 4 500 euroa. Hieman korkeammalle raja on asetettu esimerkiksi Italiassa ja Luxemburgissa, joista ensimmäisessä raja on reilut 7 000 euroa ja jälkimmäisessä reilut 8 000 euroa.

Jätin seuraavan kirjallisen kysymyksen asianomaisen ministerin vastattavaksi: Onko ministeri tietoinen muiden Euroopan maiden kohtuuttoman suuria eläkkeitä rajoittavista käytännöistä ja aikooko hän esittää Suomeen järjestelmää, jolla suureläkkeitä voitaisiin leikata?

Täysistunnossa keskusteltiin 9.3.2011isänmaallisuudesta

Pirkko R-L: “Tänään saimme kuunnella pääministeri Kiviniemen ilmoituksen Euroopan talouden vakauttamisesta eli jotain siitä, mitä maaliskuun lopulla pidettävässä EU:n huippukokouksessa suomalaisten asioista päätetään. Saksa ja Ranska ovat olleet aloitteellisia tässä kilpailukykypaketissa, kuten ne olivat tammikuussa 2010, kun tehtiin aivan uusi poliittinen linjaus talouden yhteisvastuusta. Tuolloin muutos tehtiin ilman avointa ja julkista keskustalua.

Vuosi sitten olisi Suomen neuvottelijoiden pitänyt vetää tiukkaa linjaa ja vaatia, että Kreikka ajetaan ulos eurosta. Suomalaisten veronmaksajien niskoille on päätetty ottaa velkoja ja riskejä, jotka mitä ilmeisimmin lankeavat maksuun. Kansallisen edun valvonta ja turvaaminen on suomalaisille tärkeintä, ja viimeistään nyt pitäisi tämä asia ministereidenkin käsittää. Heidän tehtävänsä on puolustaa ensisijaisesti ja aina Suomen ja Suomen kansalaisten etuja. Tämä on sitä todellista isänmaallisuutta, pääministeri Kiviniemi.”

Vaalirahasotku paljastaa poliittisen eliitin toimintatavat

Eduskunnassa keskusteltiin helmikuun lopussa ex-pääministeri Matti Vanhasen virkatoimien lainmukaisuudesta. Vaikka Vanhasen syytekynnyksen ei katsottu vaalirahasotkuissa ylittyneen, ovat tapahtumat tuoneet päivänvaloon paljon uutta tietoa siitä, kuinka suomalainen poliittinen eliitti toimii vallan kabineteissa yhdessä rahoittajiensa kanssa.

Onkin lausuttava kiitokset niille kahdelle yksityishenkilölle, jotka tekivät syyskuussa 2009 Oikeuskanslerinvirastolle kantelun epäilyksistään, että Matti Vanhanen olisi osallistunut esteellisenä valtioneuvoston täysistunnossa Raha-automaattiyhdistyksen avustusten jakamiseen Nuorisosäätiölle. Harmillista on se, että kaiken kaikkiaan suomalaisen vaalirahoituksen kokonaisuudesta on tullut julkisuuteen vain murto-osa.

On hyvä asia, että kansalaiset, jotka usein tekevät äänestyspäätöksensä mainostoimistojen suunnittelemien, mielikuviin perustuvien, hyvin arvokkaiden mainoskampanjoiden pohjalta, alkavat lopulta kysyä, mistä ja keneltä poliitikkojen vaalirahat ovat peräisin. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, liittyykö rahoitukseen kiitollisuudenvelkaa ja vastapalveluksia, jotka sitten viime kädessä rahoitetaankin meidän kaikkien yhteisestä lompakosta esimerkiksi halvan tonttimaan, liikennejärjestelyjen ja tehokkaiden asemakaavojen muodossa.

Vaikka Vanhasen jutun lopputulos on laihanlainen, toivottavasti tapaus johtaa suomalaisen poliittisen ilmapiirin puhdistumiseen ja lainsäädännön uudistamiseen tältä osin.

Työelämän ongelmiin herättävä!

Viime aikoina julkisuudessa on ollut huolestuttavia uutisia siitä, kuinka yhä useampi työssä käyvä ihminen syö lääkkeitä selvitäkseen vaativan työn haasteista.

Etenkin nuorten, koulutettujen ihmisten on havaittu lääkitsevän itseään pärjätäkseen työelämässä. Suorituskyvyn parantamiseen käytetään etenkin mielialalääkkeitä, jotka auttavat pysymään hereillä jopa useita kymmeniä tunteja putkeen sekä dementialääkkeitä, jotka kiihdyttävät aivojen verenkiertoa.

Niin kutsuttuun työelämän dopingiin liittyvät myös tulehduskipulääkkeet, sillä niiden turvin pääsee töihin sairaanakin, sekä lisäksi uni- ja nukahtamislääkkeet. Tuoreen työaikaselvityksen mukaan Suomessa tehdään jopa satoja tunteja enemmän töitä vuodessa kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Kun työuria parhaillaan pyritään pidentämään niin alusta, lopusta kuin keskeltäkin, tulisi ottaa huomioon ihmisten jaksamisen rajat. Työskentely lääkkeiden voimin ei kanna pitkälle. Työurien pidentämiseksi tulisikin panostaa erityisesti työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.

Työaikaselvityksen mukaan työajan vähentäminen nostaisi tuottavuutta, sillä työntekijät olisivat virkeämpiä ja tehokkaampia.

Olen jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen asianomaiselle ministerille, jossa tiedustelen, onko ministeri tietoinen lääkkeiden käytön yleistymisestä työelämässä ja mitä hän aikoo tehdä työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistämiseksi. Ministeri on velvollinen vastaamaan kolmen viikon kuluessa.

Omat tilat halvempia kuin vuokratilat

Porvoon kaupunki on siirtymässä yhä enemmän kohti kiinteistöjen elinkaarimalleja, jossa kaupunki vuokraa toimitiloja ja ostaa niihin liittyviä palveluja. Esimerkiksi Taidetehtaan sopimukset olivat suuren luokan päänavaus omista toimitiloista kohti vuokratiloja. Mielestäni tämä malli ei palvele kuntalaisten etuja. Joulukuun budjettikokouksessa perussuomalaisten valtuustoryhmä esitti, että elinkaarimallista luovutaan, sillä kiinteistöjen hankinta ja niiden ylläpito elinkaarimallilla on porvoolaisten veronmaksajien kannalta kaikista kallein ja huonoin vaihtoehto.

Siksi esitimme, että talousarviokirjasta poistetaan kaikki ne kohdat, joissa kuvataan tulevia elinkaarimalleja. Talousarviossa luetellaan mm. neljä päiväkotia joiden hankintakustannusten arvioitiin olevan 9,3 miljoonaa euroa ja Svenska enhetsskola, jonka kustannusarvio oli 12 miljoonaa euroa. Hävisimme tämän äänestyksen selkein luvuin.

Hankintalakia ei sovelleta palveluhankintoihin, jotka koskevat maan, olemassa olevien rakennusten tai muun kiinteän omaisuuden hankintaa (hankintalki 8.1 §). Tätä lainkohtaa myös Porvoon johdon edustajat ovat lukeneet huolella läpi, sillä kaupungin vuokrasopimukset on solmittu kahdenkeskisten neuvottelujen pohjalta. Tätä menettelyä noudattamalla ei saada selvitettyä luotettavalla tavalla kulloinkin vallitsevaa markkinatilannetta.

Mielestäni tämä ongelma olisi pitänyt huomioida Porvoon uudistetussa hankintaohjeessa, jota käsittelimme kaupunginhallituksen kokouksessa 7.2.2011. Tein asiasta esityksen, jota ei kannatettu, joten kirjasin pöytäkirjaan seuraavan eriävän mielipiteen:

“Porvoon kaupunki on perussuomalaisten vastustuksesta huolimatta siirtymässä entistä enemmän toimitilojen hankinnassa niin kutsuttujen elinkaarihankkeitten käyttöönottamiseen. Vuoden 2007 jälkeen kaupunki on vuokrannut tai on vuokraamassa ulkopuolisia toimitiloja noin 10 000 neliötä. Yrityksiltä vuokratuista toimitiloista maksetaan jopa 20 euron suuruista neliövuokraa kuukaudessa, joten malli on erittäin kallis veronmaksajille. Kaupungin johto suunnittelee parhaillaan vuokraavansa jopa 10-40 vuoden sopimuksella päiväkoti- ja koulurakennuksia, sekä niihin liittyviä ylläpitopalveluja, kuten kiinteistöjen erilaisia huoltotöitä. Taloudelliselta arvoltaan nämä toimitilojen pitkäaikaiset vuokrasopimukset ovat jopa kymmeniä miljoonia euroja, joten ne tulisi aina hankkia avoimesti ja julkisesti, esimerkiksi kuulutusmenettelyn kautta, jotta kiinteistöjen tarjontaan voitaisiin saada aitoa kilpailua ja sitä kautta voitaisiin säästää kustannuksissa. Edullisin ratkaisu olisi kuitenkin hankkia pitkäaikaisia toimitiloja kaupungin omaan omistukseen ja rahoittaa kyseiset investoinnit korottamalla esimerkiksi rakennusliikkeille myytävien keskustakortteleiden hintoja tuntuvasti.”

Lääkeyhtiön motiivi: yhteiskuntavastuu vai taloudellinen hyöty?

Kysyin suullisella kyselytunnilla 3.2.2011 lääkeyhtiön ja terveyskeskuksen yhteistyön vaikutuksista terveydenhoidon riippumattomuuteen.

Pirkko Ruohonen-Lerner/ps: Arvoisa herra puhemies! Joissakin terveyskeskuksissa on käytössä järjestely, jossa yhden sairaanhoitajan palkan maksaa lääkeyhtiö. Tämän sponsoroidun sairaanhoitajan työnä on käydä läpi terveyskeskuksen potilastietoja, ottaa yhteyttä potilaisiin, jotka kuuluvat diabeteksen riskiryhmiin, ja tarjota potilaille aikoja terveyskeskuksen lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolle. Kysyn arvoisalta ministeri Risikolta: Mitä mieltä te olette tällaisesta järjestelystä, toteutuuko tässä riippumaton terveydenhoito, ja mitä aiotte tehdä asialle?

Peruspalveluministeri Paula Risikko: Arvoisa herra puhemies! Minäkin luin tästä asiasta vasta ensimmäistä kertaa, näin sen lehdestä, ja tästä minulta kysyttiin tällä viikolla. Sinänsä yhteistyö on hyvä eri tahojen kanssa, mutta tässä yhteydessä on tosiaan tarkkaan pidettävä huolta siitä, että erotetaan työ ja tuotemarkkinointi. Sitten tärkeää on myöskin se, mikä on tämän henkilön – minä puhun nyt yleisellä tasolla, kun en tiedä ihan yksityiskohtia tästä asiasta – työnkuva ja vastuu. Nimittäin hän ei voi olla henkilö, joka ei ole potilaspapereissa oleva potilasta hoitava henkilö. Tässä on sellaisia säännöksiä, joita meillä on ja joilla varmistetaan sitä laatua ja nimenomaan potilasturvallisuutta, elikkä vain potilaan hoitoon osallistuva voi selailla ja nähdä potilaspapereita. Tässä on varmasti sellaisia asioita, ja minä tietysti toivon, että työpaikoilla on otettu nämä kaikki säännöt huomioon.

Pirkko Ruohonen-Lerner/ps: Arvoisa herra puhemies! Lääkeyhtiön edustaja on kertonut julkisuudessa, että yritykselle sponsoroinnin motiivina on yhteiskuntavastuu, ei taloudellinen hyöty. Kysyn ministeri Risikolta: Uskotteko tekin, että tämän tyyppisen sponsoroinnin motiivina on todella yhteiskuntavastuu eikä taloudellinen hyöty?

Peruspalveluministeri Paula Risikko: Arvoisa herra puhemies! On kyllä hirveän vaikea, kun ei tunne yksityiskohtia, ihmisten ja firmojen motiiveista mitään nyt arvioida puoleen tai toiseen, mutta sanon vaan yleisellä tasolla, että nämä ovat sellaisia tilanteita, joiden pitää olla selvä kuin pläkki, elikkä sen, mikä on työnkuva, mitä tehdään, miten rahat kulkevat, ja läpinäkyvästi tämä kaikki. Ja siksi, että tämä on nyt tullut julkisuuteen, minä luulen, että nämä miettivätkin siellä sitten ja katsovat, että kaikki on kunnossa.

Eduskunnassa puhuttiin harmaasta taloudesta 3.2.2011

Harmaa talous on levittäytynyt voimalla koko yhteiskuntaamme. On esitetty arvioita, että meillä on kymmeniä tuhansia pimeitä työpaikkoja, joiden kaikki työnantajamaksut ja verotilitykset valtiolle jäävät hoitamatta. Rakennus- ja ravintola-ala ovat tyypillisiä harmaan talouden toimijoiden temmellyskenttiä. Usein työntekijät ovat ulkomaalaisia, joita rikolliset työnantajat käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen. Usein rikoshyödyn takaisinsaanti ylittää monikertaisesti viranomaisten kulut, joten torjuntatyö on tuottoisaa toimintaa valtiolle. Ihmetyttää, miksi Suomen hallitus on ollut niin passiivinen harmaan talouden torjunnassa.

Alla ote puheestani:

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps: ”… Arvoisa puhemies! Rakennusteollisuuden edustajat jarruttivat aktiivisesti vuosikausia käännetyn arvonlisäveron käyttöönottoa, vaikka aiheesta oli valmistunut hyviä selvityksiä ja esityksiä vuosia aiemmin. Istuva hallitus ministeri Kataisen johdolla kuunteli kyllä herkällä korvalla rakennusteollisuuden lobbareiden näkemyksiä, mutta sulki samalla korvansa esimerkiksi SAK:n ja verohallinnon hätähuudoilta.

En voi olla pohtimatta, josko tämän valikoivan kuulon syynä olisi voinut olla vaaliraha, jota rakennusalan toimijat ovat perinteisesti jo vuosikymmenten ajan syytäneet valtaapitäville puolueille ja niiden joukosta vielä tarkasti poimituille ehdokkaille, rakennusalalla kun on ollut tapana aina edellyttää hyvää tuottoa kaikelle sijoitetulle pääomalle.

Arvoisa puhemies! Parin viime vuoden aikana olemme saaneet jatkuvasti uutta tietoa vanhojen puolueiden edustajien vaalirahasotkuista, ja varmasti hyvin paljon on vielä piilossa näitä rahoituskanavia, sillä julkisuudessa on käsitelty oikeastaan vain sattumalta yhden konkurssiin menneen yksittäisen yrityksen vaalirahalahjoituksia. Tämän yhden konkurssin myötä kyseisen yrityksen kirjanpidot ovat tulleet julkisiksi, joten siksi saamme tietoomme tästä aiheesta koko ajan lisää yksityiskohtia. Olisi kiinnostavaa vielä tietää, mitä kaikkea vaalirahoittajat ovat saaneet kirjatuksi Suomen hallitusohjelmiin.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti harmaan talouden nujertamiseksi esitetyt useat hyvät toimenpiteet toteutetaan pikaisessa aikataulussa, sillä tuskin kukaan meistä haluaa rikollisuuden laajempaa levittäytymistä yhteiskuntaamme. ”

Uuteen valvontarangaistukseen mentiin hätiköiden

Eduskunta hyväksyi 19.1.2011 lain, jonka nojalla otetaan käyttöön uusi rangaistusmuoto, niin kutsuttu pantarangaistus. Sen ideana on, että tuomittu velvoitetaan pysyttelemään asunnossaan, josta hän saa poistua vain ennalta sovituista syistä. Tuomittua valvotaan nilkkaan tai ranteeseen kiinnitetyn pannan avulla. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä esitti lain hylkäämistä, sillä käytännössä muutos tarkoittaa sitä, että vakavistakin rikoksista voi jatkossa selvitä ilman vankilarangaistusta.

Lain valmistelussa moni asia jäi vaille riittävää huomiota. Suomessa ei ole organisaatiota ja henkilöstöä suorittamaan uuden rangaistusmuodon ohjausta ja valvontaa riittävässä määrin, kuten esimerkiksi Ruotsissa on. Jo nyt vankeinhoidon henkilökunta työskentelee äärimmäisen kuormittavissa oloissa. Uudella valvontarangaistuksella ei ole rikosten ennaltaehkäisevää vaikutusta, vaan esimerkiksi talousrikolliset voivat helposti jatkaa laitonta toimintaansa asunnostaan käsin puhelinta vapaasti käyttäen. Myös rikoksen uhri voi kokea, että pantarangaistukseen tuomittu rikollinen ei saa riittävää rangaistusta teoistaan.

Muutoksen taustalla vaikuttavat vankiloiden yliasutus ja valtion tuottavuusohjelma, minkä takia rikosseuraamusalan henkilöstömäärää on vähennetty 2007-2009 noin sadalla. Schengen-sopimuksen myötä järjestelmälliset rajatarkastuksen poistuivat, joten useiden EU-maiden rikolliset ovat päässeet helposti Suomeen. Tämän seurauksena ulkomaalaiset ovat Suomen vankiloissa selvästi yliedustettuina. Esimerkiksi Vantaan ja Jokelan vankiloissa ulkomaalaisten vankien osuus oli vuonna 2009 jo yli 30 prosenttia. Perussuomalaisten mielestä ulkomaalaiset vangit tulisi palauttaa pikaisesti kotimaidensa vankiloihin kärsimään tuomioitaan.

Esitys viimeistelee nykyisen hallituksen sallivan kriminaalipoliittisen linjauksen. Pari vuotta sitten luovuttiin poliisin määräämän sakon muuntorangaistuksesta, mikä on lisännyt etenkin näpistysrikoksia ja vähentänyt sakkojen maksamista, kun maksamatta jättämisestä ei enää seuraa rangaistusta. Tästä heikennyksestä on tullut erityisen paljon palautetta kaupan alan toimijoilta ja poliisilta.

Vankilatyöntekijöiltä puolestaan on tullut huolestuneita viestejä siitä, kuinka jo nyt käytössä olevaan koevapausvalvontaan ei ole riittävästi resursseja. Lisäksi vankien paikannusjärjestelmä on epätarkka ja saamani tiedon mukaan jotkut vangit ovat osan aikaa vuorokaudesta valvomatta. Hallituksen olisikin pitänyt ensiksi puuttua nykyisiin ongelmiin, ennen kuin luodaan uusia.

Julkisuusperiaate toteutuu heikosti valtionhallinnossa

Julkisuusperiaatteen mukaan jokaisella on oikeus saada julkisia tietoja viranomaisilta perustelematta ja esittäytymättä ja ilman aiheetonta viivytystä. Avoimuudesta on säädetty perustuslaissa, julkisuuslaissa, hallintolaissa, nimikirjalaissa ja henkilötietolaissa. Valtio-opin professorin Matti Wibergin tekemän avoimuuskokeen mukaan Suomen viranomaiset noudattavat kuitenkin avoimuussäädöksiä hyvin heikosti.

Wiberg tutkimusryhmineen lähetti vuoden 2010 loka–marraskuussa 230 valtion viranomaiselle tiedustelun yksikön korkeimman johtajan palkasta ja hänen työsuhde-eduistaan. Vain 15 virastoa vastasi esitettyihin kysymyksiin ensi yrittämällä. Näiden lisäksi kahdeksan virastoa vastasi, kun pyyntö uusittiin. Kolmekymmentä viranomaista ei reagoinut mitenkään yhteenkään lähetyistä viesteistä. Loput vastasivat puutteellisesti.

Wibergin kuvailun mukaan valtaosa viranomaisista suhtautui tietoja pyytävään välinpitämättömästi, epäluuloisesti tai vihamielisesti. Viranomaisia lähestyttiin kokeessa sähköpostitse, mutta tiedon pyytäjää kehotettiin täyttämään lomakkeita, soittamaan tai käymään virastossa. Tällaiset pyynnöt henkilökohtaisesta käynnistä tai puhelinsoitosta eivät perustu lakiin. Edellä olevan perusteella jätin asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen: Onko ministeri tietoinen siitä, että suuri osa valtion viranomaisista noudattaa lailla säädettyjä avoimuussäädöksiä heikosti ja miten hän aikoo puuttua asiaan? Saan vastauksen kysymyksiini ministeriltä kolmen viikon sisällä eli viimeistään 4.2.2011.

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!

God Jul och Gott Nytt År – Merry Christmas and Happy New Year

Kuka on vastuussa homerakentamisesta?

Viikolla 50 Eduskunnassa keskusteltiin ja äänestettiin valtion talousarviosta 2011. Pidin kymmenkunta puheenvuoroa, joista yksi liittyi homerakentamiseen. Asuntoministeri Jan Vapaavuori oli lähes kaikesta samaa mieltä kanssani, paitsi vastuusta, jonka painopiste hänen mielestään pitäisi olla rakennuttajalla. Olen edelleen sitä mieltä, että aito vastuu syntyy siitä, että joku on henkilökohtaisesti vastuussa siitä, mihin tarkastuspaperiin on nimensä kirjoittanut. Alla on suoria otteita täysistunnon puheenvuoroista.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps: ”… Suomalainen tutkimus on jo vuosia ollut sisäilma- ja hometutkimusten kansainvälistä kärkeä. Onkin hämmästyttävää, että vaikka meillä on näin korkeaa tietämystä aiheesta, tieto ei kuitenkaan välity niille, jotka työkseen tekevät homekorjauksia. Julkisuudessa on ollut esimerkkejä useista julkisista tiloista, joita on toistamiseen jouduttu korjaamaan samojen kosteusvaurioiden takia, koska ensimmäinen korjaus on pahentanut entisestään tilannetta. Rahaa samalla kuluu paljon ja menee hukkaan.

Arvoisa puhemies! Kun meillä on tutkittua tietoa kosteusvaurioiden vaaroista, olen sitä mieltä, että tämä tieto täytyy myös hyödyntää käytännössä opetustyössä ja kaikessa rakennustyössä. Nykyisin kuntien rakennusvalvonta on hyvin muodollista. Valvonta tehdään rutiininomaisesti ilman, että rakentamisen laatuun kiinnitetään huomiota.

Tästä ovat olleet seurauksena ongelmat, joita äsken kuvailin. Kuntien rakennusvalvonnan vastuusta pitäisi tehdä nykyistä konkreettisempaa ja velvoittavampaa. Homerakentajat ja rakennushankkeiden kaikki rakennusvalvojat pitäisi saada henkilökohtaiseen vastuuseen siitä, jos ovat katsoneet läpi sormiensa vakavia rakennusvirheitä.”

Asuntoministeri Jan Vapaavuori: ”… Tämä on hyvin monialainen kysymys, jota kuvastaa muun muassa se, että nyrkkisääntönä pidetään sitä, että yksi kolmasosa näistä ongelmista aiheutuu suunnitteluvirheestä, yksi kolmasosa rakennusvirheistä ja yksi kolmasosa käytön aikaisista virheistä, ihan siis alkaen siitä, että siivotaan tiloja väärin. Tähän on varattu ihan merkittäviäkin summia, ja me olemme käynnistäneet viisivuotiset talkoot, viisivuotiset tarkoituksella nimenomaan sen takia, että tämä edellyttää merkittäviä käyttäytymismuutoksia koko alalla ja koko sektorilla.

Tästä puheenvuoron käyttäneen ed. Ruohonen-Lernerin kanssa ehkä ainoa asia, mistä olisin eri mieltä, on se, että me emme voi kuitenkaan lähteä siitä, että julkinen rakennusvalvonta ihan oikeasti olisi joka rakennustyömaalla valvomassa jokaista vaihetta. Se ei yksinkertaisesti onnistu. Sen sijaan haluaisin enemmän korostaa rakennuttajien valvontaa, sitä, että ne, jotka omilla rahoillaan jotain rakennuttavat, oikeasti katsoisivat enemmän sen perään.”

Kysyin valtion kiinteistöstrategiasta

Jätin kirjallisen kysymyksen liittyen valtion kiinteistöstrategiaan ja Konnunsuon vankilan myymiseen. Valtiovarainministeriön alainen liikelaitos Senaatti-kiinteistöt myi 22.11.2010 Lappeenrannan Joutsenossa sijaitsevan Konnunsuon vankilakiinteistön kiinteistösijoitusyhtiö Royal House Oy:lle. Kauppaan sisältyi 358 hehtaaria maa-alueita ja noin 100 rakennusta, joiden pinta-ala on yhteensä 40 000 neliömetriä. Vankilan lisäksi rakennuskantaan kuuluu muun muassa asuinrakennuksia sekä maatalous- ja muita tuotantorakennuksia.

Valtion kiinteistöstrategian mukaisesti kiinteistöt, joille valtiolla ei ole käyttöä, myydään. Senaatti-kiinteistöt ja Royal House Oy ovat kuitenkin sopineet Maahanmuuttoviraston kanssa yhteisestä palaverista, jossa tutkitaan mahdollisuuksia sijoittaa vastaanottokeskus Konnunsuolle.

Kysyin ministeriltä, onko vankilan myyminen ollut aidosti valtion kiinteistöstrategian hengen mukaista, sillä mikäli Konnunsuolle perustetaan vastaanottokeskus, tapahtuu käytännössä niin, että valtio on ensin myynyt pois kiinteistönsä, mutta vuokraa pian myynnin jälkeen sen takaisin käyttöönsä. Näin ollen valtiolla onkin kiinteistölle käyttöä, vaikka myynnin perusteena on käytetty sitä, että käyttöä ei ole.

Kysyin myös, onko hallitus tietoinen siitä, mitkä ovat myynnin ja sen jälkeisen vuokrauksen kustannusvaikutukset. Mielenkiinnolla odotan ministerin vastausta.

Lapsia ja nuoria suojeltava alkoholin haitoilta

Tutkimusten mukaan Suomi on länsimaiden kärkimaa lasten ja nuorten alkoholimyrkytyksissä. Alkoholimainonta on yksi tekijä siinä, että yhä nuoremmat aloittavat alkoholinkäytön. Nuorten suojelemiseksi alkoholimainonnalle tulisi asettaa entistä selvemmät ja tiukemmat rajat. Tällä hetkellä kaikille panimoyhtiöille ei vaikuta olevan selvää se, että alkoholimainonnan suuntaaminen alaikäisille on lain mukaan kiellettyä.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira huomautti hiljattain Oy Hartwall Ab:tä Otto Virtanen -nimisen long drink -juoman mainonnasta. Valviran mukaan mainokset kohdistuvat alaikäisiin. Lisäksi mainonnasta välittyy alkoholilain vastaisesti kuva alkoholin suorituskykyä lisäävästä ja piristävästä vaikutuksesta. Myös elokuussa 2008 Valvira on puuttunut Hartwallin toteuttamaan Otto Vadelma -mainoskampanjaan, jonka katsottiin kohdistuneen alaikäisiin.

Tutkijoiden mukaan myös muiden mietojen alkoholijuomien mainonnassa on runsaasti elementtejä, jotka ilmiselvästi on suunnattu teini-ikäisille. Tapaukset osoittavat, että mainosalan itsesäätely ei riitä suojaamaan lapsia ja nuoria. Selkeintä ja yksinkertaisinta olisi kieltää kokonaisuudessaan alkoholin mielikuvamainonta. Esitin tätä jo kesäkuussa 2009 eduskunnan täysistunnossa, mutta sain tuekseni vain 33 kansanedustajaa.

Nyt mielipiteet ovat kuitenkin muuttuneet, sillä tänä syksynä 106 kansanedustajaa allekirjoitti lakialoitteen, jossa ehdotetaan alkoholin mielikuvamainonnan kieltoa. Vaikuttaa siltä, että peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) on haluton ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin tässä asiassa ja verhoutuu toistuvasti erilaisten työryhmien ja selvitysten taakse.

Lasten ja nuorten liiallisesta alkoholinkäytöstä koituvat ongelmat kaipaavat ratkaisuja, sillä nuorena omaksutut haitallisetkin tavat säilyvät usein läpi koko elämän. Alkoholimainonnan rajaaminen vain tuotetietojen kertomiseen Ranskan mallin mukaisesti olisi tehokas tapa suojella tulevaisuuden toivojamme. Kaiken lisäksi lainmuutos ei vaatisi senttiäkään lisärahaa valtion talousarvioon, vaan toisi ajan myötä terveydenhuollolle suuria säästöjä ja lisäisi kansalaisten hyvinvointia.

Työttömien oikeusturvaa kehitettävä

Torstaina 2.12.2010 TV-kamerat kuvasivat jälleen eduskunnan suullista kyselytuntia. Suoraa lähetystä voi seurata myös kotoa käsin TV1:n kautta kello 16.00 – 16.55, mutta istuntosalin lehterillä yleisöllä on mahdollisuus viiteen lisäminuuttiin, jota TV:n katsojat eivät näe eivätkä kuule. Aika usein puhemiehet käyttävät valta-asemaansa siten, että me perussuomalaiset saamme esittää kysymyksemme juuri noiden viimeisten minuuttien aikana, jotta emme saisi ilmaista TV-näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Näin tapahtui jälleen 2.12., kun oli minun vuoroni esittää kysymyksiä. Puhemies jakoi kansanedustajille 55 minuuttia TV-aikaa siten, että me perussuomalaiset saimme sitä tasan 0 minuuttia, sillä kukaan 6-henkisen eduskuntaryhmämme jäsen ei saanut esittää lisäkysymyksiäkään muiden ryhmien kysymysten aikana.

Herran armosta sain sentään kysyä, joten kysyin työministeriltä, voitaisiinko työttömien oikeusturvaa kehittää siten, että he voisivat saada viranomaisia sitovia, kirjallisia päätöksiä tilanteesta, johon he ajautuvat kun menevät esimerkiksi koulutukseen. Lisäksi kysyin ammattitaitoisen työvoiman hyväksikäytöstä työssä oppimisessa. Mikäli oikein ymmärsin työministeri Sinnemäen vastaukset, niin pelkät keskustelut riittävät turvaamaan työttömien asemaa riittävästi. Ministerin mukaan toimet työharjoittelupaikoissa eivät myöskään saa pilata työmarkkinoita. Eli jos on ministeriä uskominen, niin hyvin pyyhkii työttömillä, oikeusturva on taattu ja hyväksi ei saa käyttää! Alla eduskunnan nettisivuilta poimitut suorat lainaukset kysymyksistäni ja työministerin vastauksista.

Pirkko Ruohonen-Lerner/ps: Arvoisa puhemies! Monet työttömät kokevat suurta epävarmuutta siitä, kuinka heidän omat valintansa, esimerkiksi siirtyminen koulutukseen, osa-aikatyöhön tai työharjoitteluun, vaikuttavat työttömyyskorvauksiin, muihin tukiin ja erilaisiin eläkepäätöksiin. Työttömällä tulisi aina olla oikeus tietää varmuudella, kuinka hänen valitsemansa toimintamalli vaikuttaa hänen elämäntilanteeseensa ja hänelle maksettaviin erilaisiin tukiin.

Kysynkin asianomaiselta valtioneuvoston jäseneltä: Voitaisiinko työttömän oikeusturvaa kehittää siten, että hänellä olisi oikeus saada viranomaisia sitovia ennakkoratkaisuja tukien jatkuvuudesta silloin, kun hän siirtyy esimerkiksi työttömyyskorvausten piiristä tai työttömyyseläkeputkesta koulutukseen?

Työministeri Anni Sinnemäki: Arvoisa puhemies! Normaali tapaus on se, että ihminen etsii töitä ja haluaa normaalin työpaikan. Joillekin se on taloudellisesti aika vähän kannattavaa heidän elämäntilanteeseensa suhteen, mutta yleensä ihmiset joka tapauksessa haluavat tehdä töitä. Se on tietenkin se ykkösratkaisu. Hakiessaan töitä työtön tekee viranomaisten kanssa työllistymissuunnitelman, jossa käydään läpi se, millä tavalla hän näitä töitä hakee. Siinä suunnitelmassa käydään läpi myös ne muut vaihtoehdot, esimerkiksi se, näyttääkö tilanne siltä, että henkilön kannattaa hankkia lisäkoulutusta. Tämän suunnitelman yhteydessä on totta kai hyvä käydä lävitse myös se, millä tavalla sitten etuisuudet missäkin kohtaa käyttäytyvät, mitä lainsäädäntö niistä sanoo. Tällä hetkellä meillä on ministeriössä yhdeltä osa-alueelta meneillään uudistustyötä, joka koskee nimenomaan työttömyysturvan karensseja, ja siitä teemme linjausratkaisut varmaan vielä joulukuun aikana.

Pirkko Ruohonen-Lerner/ps: Arvoisa puhemies! Kun pitkän työuran tehnyt henkilö haluaisi passiivisen työttömyyden sijaan osallistua itsensä lisäkouluttamiseen, tarjotaan hänelle työvoimakoulutusta, johon sisältyy työssä oppimista. Kokeneiden työntekijöiden kohdalla työssä oppiminen tarkoittaa usein sitä, että he tekevät jopa kuukausien ajan palkatta samaa työtä, jonka he varsin hyvin jo osaavat ja josta heille aiemmin maksettiin työehtosopimusten mukaista palkkaa. Mahdollisuus työllistyä työssä oppimispaikkaan on lähinnä teoreettinen, sillä työnantajalle on edullisempaa ottaa tehtävään aina uusi harjoittelija.

Kysynkin asianomaiselta valtioneuvoston jäseneltä: Miten pitkän työuran tehneiden työttömien ammattitaidon ja työkokemuksen hyväksikäyttöä ilman asianmukaista korvausta voitaisiin edes hiukan rajoittaa?

Työministeri Anni Sinnemäki: Arvoisa puhemies! Työ- ja elinkeinotoimistoilla on selvät velvoitteet siitä, että heidän täytyy seurata ja katsoa, että näitä työharjoittelutoimenpiteitä yrityksissä ei käytetä väärin, koska niillä ei ole tarkoituksena pilata meidän työmarkkinoita vaan nimenomaan auttaa ihmisiä siinä, että he voisivat jatkossa paremmilla mahdollisuuksilla työllistyä. Meillä on olemassa myös ohjeet siitä, että näiden toimenpiteiden, esimerkiksi työharjoittelun, tulee tähdätä siihen, että ihmisille opetetaan asioita. Ne eivät voi olla sellaisia, että ihmisillä vain teetetään töitä, jotka he osaavat. Olen itse tänä syksynä kuullut eräältä ammattiliitolta yhdestä tapauksesta, jossa henkilö on ollut tekemässä sellaista työtä, joka aikaisemmin oli hänen työnsä, mutta työ- ja elinkeinotoimistojen velvoitteisiin selvästi kuuluu se, että pyritään karsimaan kaikki tällainen pois, koska toimenpiteiden halutaan olevan ihmisille hyödyllisiä ja yritysten ei ole tarkoitus näitä käyttää hyväkseen väärällä tavalla.

Kreikan piti hoitaa omat asiansa kuntoon!

Pidin Eduskunnan täysistunnossa 1.12.2010 puheen, jossa kertasin Kreikalle annetun tukipaketin vaiheita.

Puhuin myös Irlannille annettavasta valtiontakauksesta.

Arvoisa rouva puhemies! Kysyin tässä salissa 11. päivä maaliskuuta ministeri Kataiselta Kreikan pelastuspaketista. Tuolloin ministeri vakuutti, että huolta ei ole, seuraavalla tavalla: “Ja euroalueen säännöissä lukee, että euroalueen mailla ei ole tämmöistä pelastusmahdollisuutta. No bail out -klausuuli kuuluu euroalueen sääntöihin. Eli me olemme nimenomaan sitä linjaa ajaneet, että Kreikan pitää hoitaa omat asiansa kuntoon.” Näin ministeri Katainen kertoi Kreikan pelastuspaketista vajaat 9 kuukautta sitten.

Toukokuun alussa no bail out -klausuulin tulkinta olikin sitten jo hyvin toisenlainen niin ministeri Kataisella kuin silloisella pääministeri Vanhasellakin: “Tämä järjestely, joka on tehty Kreikan kanssa, on no bail out -järjestelmän mukainen. Se ei ole tukea, vaan se on korollista velkaa, jossa on Imf mukana erittäin kovilla ehdoilla.” Näin totesi Vanhanen. Edelleen todettiin: “- – paketti on tehty sellaiseksi, että korko on sen verran kova ja tämä on tiukan ehdollinen, joten ei voida ajatella, että tässä olisi puhdas bail out -tapaus – -.” Näin muotoili puolestaan Katainen. Siis toistan: “- – ei voida ajatella, että tässä olisi puhdas bail out -tapaus – -.” Mutta bail out kuitenkin. Tuskinpa edes ministeri Katainen uskoo, että Kreikalle lainatut rahat todella joskus saadaan takaisin ja vielä korkojen kanssa.

Arvoisa rouva puhemies! Entinen pääministeri Matti Vanhanen palaa Kreikka-päätöksen taustoihin tuoreimmassa Suomen Kuvalehden numerossa. Hän kertoo Kreikka-päätöstä tehtäessä vaatineensa, että vastaisuuden varalle tulee päättää rangaistuksista taloutensa huonosti hoitaville. “Toista kertaa vastaavaa ei saa tapahtua”, Vanhanen linjaa. Tässä kuitenkin ollaan. Samoin Vanhanen pyytää Kreikka-paketin arvostelijoita vastaamaan siihen, miksi lainoitimme Islantia ja Latviaa euron ulkopuolelta. Eiköhän Vanhasen olisi pitänyt vastata aivan itse tähän kysymykseen ja kaikkiin muihinkin yhteisvastuuseen liittyviin kysymyksiin.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi selvisi 1990-luvun alun suuresta lamasta ja pankkikriisistä omin voimin. Säästölinja oli tuolloin tiukka, ja se koetteli kansalaisia ja ankarasti. Osa sen ajan sosiaalietuuksien heikennyksistä on valitettavasti vieläkin voimassa. Jos Suomi nyt syytää rahaa muiden maiden, tai paremminkin muiden maiden pankkien, pelastamiseen, käy pian niin, että hetken päästä olemmekin itse avun tarpeessa, ja onko sitten muilla EU-mailla enää varaa tai halua auttaa meitä? Kuinka meidän sitten käy, kun köyhien suomalaisten lukumäärä on jo nyt yli 700 000? Irlannissa yritysverotus on huomattavan alhaisella tasolla, alle puolet EU:n keskimäärästä. Mielestäni on kohtuutonta, kuinka korkean veroasteen maat, kuten Suomi, joutuvat tukemaan tällaisia maita, jotka tuen saatuaan jatkavat kilpailuedun hankkimista alhaisella verotuksellaan.

Arvoisa rouva puhemies! Brasiliassa pankin ylin johto, pankin hallituksen jäsenet ja jopa suuret osakkeenomistajat voivat joutua vastaamaan pankkinsa tappioista jopa koko omaisuudellaan asuntoja, autoja ja koko henkilökohtaista sijoitusvarallisuutta myöten. Tällaisesta tiukkaa henkilökohtaista vastuuta korostavasta ajattelutavasta voitaisiin ottaa oppia meillä täällä Euroopassakin. Ehkä silloin saataisiin loppumaan tämä toistuva veronmaksajien ja tavallisten kansalaisten huiputus ja rahastus, jossa pankkiirit keräävät uhkapeliensä voitot omiin taskuihinsa mutta maksattavat tappiot veronmaksajilla.

Vastauspuheenvuoro: Arvoisa herra puhemies! Keväällä Kreikasta alkaneen tilanteen pitkittymiseen suhtautuu kriittisesti esimerkiksi Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Helenius. Hän vertaa Euroopan velkakriisiä sipuliin, joka kuoriutuu kerros kerrokselta. Heleniuksen mukaan pidemmän päälle tilanne uhkaa koko rahaliittoa ja euroa valuuttana. Hän epäilee myös, ovatko rankat budjettileikkaukset poliittisesti mahdollisia tilanteessa, jossa taantuma pitkittyy ja työttömyys kasvaa. Kysynkin ministeri Kataiselta, onko hän tutustunut Heleniuksen näkemyksiin ja selvittänyt mahdollisuutta, jossa Etelä-Euroopan maat erotettaisiin rahaliitosta, jolloin ne voisivat devalvoida valuuttansa ja ratkaista ongelmansa itsenäisesti. Tämä olisi se pelastusvene, johon nyt pitäisi mennä ja nopeasti.

Vastauspuheenvuoro: Arvoisa puhemies! Portugalin keskuspankki on varoittanut tiistaina, että sen pankeilla on yhä suurempia rahoitusvaikeuksia. Monet asiantuntijat uskovat, että Portugali on maksukyvytön ja joutuu liittymään lähiaikoina EU:n pelastuspakettiin. Kuinka todennäköisenä ministeri pitää sitä, että seuraavaksi tuetaan Portugalia, sitten Espanjaa ja vielä lopuksi Italiaa? Jos tämä arvaus toteutuu, niin mikä on suomalaisten talouskasvun ja työllisyyden taso tämän jälkeen? Mikä on suomalaisen veronmaksajan asema tilanteessa, jossa hänen piikkiinsä työnnetään valtionvelkojen, kuntien velkojen ja omien asuntovelkojen lisäksi myös muiden EU-maiden pankkien velkakirjoja ja takauksia? Mikä on ministeri Kataisen valistunut arvaus siitä, kuinka käy suomalaisen veronmaksajan tässä tilanteessa?

Porvoon kaupungin johdon vastuu?

Kun valtuusto viikon kuluttua päättää ensi vuoden talousarviosta ja sen yhteydessä mahdollisista henkilöstön irtisanomisista, on aika puhua myös johdon vastuusta. Kaupungin ylin johto, talousjohto ja henkilöstöjohto on vaihtunut muutaman viime vuoden aikana.

Tiedämme, että edellinen johto ei hoitanut Porvoon taloutta ja hallintoa hyvin. Ongelmiin olisi pitänyt puuttua aikaisemmin, ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi. Porvoon nykyinen johto on kuitenkin jo useita kertoja osoittanut, että rahat riittävät silloin kun tehdään rakennusfirmojen kanssa diilejä tai päätetään poliittisista virkanimityksistä ja johtajasopimuksista.

Tämän takia ei ole myöskään moraalisesti oikein hetki myöhemmin kertoa, kuinka ei olisi muita vaihtoehtoja talouden hoitoon kuin henkilöstön irtisanomiset.

Vaikka joku voisi ajatella, että nykyjohdolla ei olisi mitään vastuuta vanhoista virheistä, tämä ei pidä paikkaansa. He tulevat organisaatioon, jonka vakava tilanne on tiedossa tai ainakin pitäisi olla tiedossa. Johtamiseen kuuluu paitsi talouden hoitoa myös hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Nämä eivät ole edes ristiriidassa.

Nykyjohto näyttää kuitenkin hylänneen henkilöstöpolitiikan kokonaan, eikä ota vastuuta henkilöstön tilanteesta. Tuntuu, että tästä on tullut arvovaltakysymys Porvoon johdolle. Kaupunginvaltuuston budjettikokouksessa haluan nähdä vaihtoehtoja henkilöstön irtisanomiselle.

Tämän lisäksi on tehtävä työtä sen eteen, että koko organisaatiota tästä lähtien johdetaan hyvin, mikä sisältää kaikki johtamisen elementit, henkilöstöjohtaminen mukaan lukien.

Lisää rahaa käräjäoikeuksille!

Puhe 28.10.2010 Arvoisa puhemies!

Suomen kaikkien käräjäoikeuksien laamannit ovat allekirjoittaneet 13. päivä lokakuuta 2010 päättäjille avoimen kirjeen, jossa he kertovat huolestaan, joka liittyy koko tuomioistuinlaitoksen ja erityisesti käräjäoikeuksien toimintaedellytyksiin. Tämän vuoden alussa toteutettu käräjäoikeuksien verkostouudistus on korkeimman oikeuden selvityksen mukaan kokonaisuudessaan aiheuttanut paljon ylimääräisiä työpaineita kuten työuupumusta ja stressiä.

Odotettavissa on, että tuomioistuimien asiamäärät edelleen kasvavat ja käsittelyajat pitenevät. Oikeusministeriön vuoden 2011 tulosneuvotteluissa esitetään käräjäoikeuksille lähes 3 miljoonaa euroa vähemmän määrärahoja kuin tänä vuonna. Tämän tiedon valossa laamannit ennakoivat käräjäoikeuksille suuria vaikeuksia. Käsittelyajat pidentyvät ja asiat ruuhkautuvat entisestään.

Tuomioistuinlaitos on oikeusvaltion yksi perustoiminto. Kansalaisten asiat tulee käsitellä ripeässä aikataulussa. Tätä taustaa vasten ihmettelen, onko oikeusministeri lukenut lainkaan laamannien kirjettä, kun hän on aktiivisesti ryhtynyt perustamaan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen täysin uutta Ihmisoikeuskeskusta, jonka rahantarpeeksi on alun perin esitetty 900 000 euroa ja 10 uutta virkaa, mutta ensimmäisenä toimintavuonna määräraha olisi 300 000 euroa ja virkamiehiä olisi vähemmän kuin alun perin oli suunniteltu. Mutta tämä on ensimmäisen vuoden tilanne.

Arvoisa puhemies! Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain muuttamisesta sisältää 19 c §:n, jossa määritellään Ihmisoikeuskeskuksen johtajan pätevyysvaatimukset. Pykälän mukaan johtajalla tulee olla hyvä perehtyneisyys perus- ja ihmisoikeuksiin. Jos tämä hallituksen esitys eduskunnassa hyväksytään, mielestäni tässä pykälässä tulisi johtajalta vaatia toimeen soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa. Näinhän yleensä tapana on.

Arvoisa puhemies! Laamannien kirjelmän mukaan käräjäoikeudet menettävät tulosneuvottelutavoitteiden mukaisesti 45-60 henkilötyövuotta. Samanaikaisesti niiden resursseja menee edelleen uusiin toimitiloihin ja atk-järjestelmiin. Tätä vasten ei mielestäni ole hyväksyttävää se, että perustetaan täysin uusia virastoja, joiden tehtävät ovat hyvin teoreettisia verrattuna siihen tehtäväkenttään, jota käräjäoikeudet tekevät. Hyvin toimiva tuomioistuinlaitos on oikeusvaltion yksi keskeinen perustoiminto, joten sen taloudelliset resurssit tulisi turvata asianmukaisesti. Ei ole hyväksyttävää, että Suomen valtio saa jatkuvasti huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimilta sen takia, että oikeudenkäynti ei tapahdu täällä asianmukaisessa aikataulussa.