Nyt ammutaan tykillä kuntavaalien hyttysiä!

Vaali- ja puoluerahoitustoimikunta on saanut työnsä päätökseen ja luovutti perjantaina mietintönsä ministeri Braxille (vihr). Olen tyytyväinen vaalirahoituksesta käytyyn laajaan julkiseen keskusteluun, mutta valitettavasti uuteen lakiin on jäämässä merkittäviä aukkoja.

 Suurimpana epäkohtana pidän sitä, että eduskunta- ja europarlamenttivaalien ehdokkaista noin 90 prosenttia jää edelleen kaiken ilmoitusvelvollisuuden ja valvonnan ulkopuolelle. Näissä kampanjoissa liikkuu usein todella suuria rahasummia, ja siksi ne olisi pitänyt ehdottomasti saada ilmoitusvelvollisuuden piiriin ja Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) kontrolliin.

 Eduskuntavaaleissa 2007 oli 2.004 ehdokasta. Heistä 200 kansanedustajaa ja 73 varaedustajaa oli velvollisia tekemään vaalirahoitusilmoitukset. Kaiken ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäi 1.731 ehdokasta. Vastaavasti europarlamenttivaaleissa 2009 oli 241 ehdokasta, joista 13 valittiin europarlamenttiin ja 6 varasijalle. Vain nämä 19 olivat ilmoitusvelvollisia vaalirahoituksestaan ja 222 jäi kaiken ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle, vaikka joukossa oli yli 100.000 euron kampanjoita. Nämä ongelmat ovat edessämme myös tulevissa vaaleissa, jos hallitus ei ministeri Braxin johdolla korjaa asiaa.

 Samanaikaisesti kun eduskunta- ja europarlamenttivaalien jättikampanjoita rahoittajineen jää täydelliseen pimentoon, tulee tiukan ilmoitusvelvollisuuden piiriin noin 20.000 kunnallisvaalien valtuutettua ja varavaltuutettua. Jatkossa he kaikki ovat uhkasakon uhalla velvollisia jättämään monisivuiset vaalirahoitusilmoituksensa VTV:lle, vaikka useilla heistä vaalikuluja on ollut tasan nolla euroa. Nämä ilmoitukset tulevat tukkimaan VTV:n, mikäli virasto ei saa riittävästi määrärahoja uusien tehtäviensä järjestämiseen. Nyt ammutaan tykillä kuntavaalien hyttysiä samanaikaisesti kun pari tuhatta eduskunta- ja europarlamenttivaalien ehdokasta porskuttelee jatkossakin kaiken kontrollin ulkopuolella.

Eduskunnan internetsivuilta löydät tietoa toiminnastani

Eduskunnan internetsivuilta löydät tietoa toiminnastani:

• Oma pääsivu eduskunnassa 

   

• Valtiopäivätoimien haku 

   

• Tekemäni aloitteet 

   

• Suulliset ja kirjalliset kysymykset ministereille 

   

• Puheenvuorot täysistuonnoissa 

   

Pikkukampanjat suureen syyniin

Useissa medioissa on esitetty johtavien poliitikkojen superlatiivintäyteisiä, ylistäviä lausuntoja Suomen vaalirahoituksen historiallisesta uudistuksesta.

Kertomatta on jäänyt seuraava epäkohta: Eduskuntavaaleissa 2007 oli yhteensä 2 004 ehdokasta. Kaikki 200 kansanedustajaa ja 73 varaedustajaa ovat velvollisia tekemään vaalirahoitusilmoitukset. (eduskuntapuolueilla on kussakin vaalipiirissä vain yksi varaedustaja). Eduskuntavaaleissa ilmoitusvelvollisia on 273. Kaiken ilmoitusvelvollisuuden ja valvonnan ulkopuolelle jää edelleen 1 731 eduskuntavaalien ehdokasta.

 Europarlamenttivaaleissa 2009 oli yhteensä 241 suomalaista ehdokasta, joista 13 valittiin europarlamenttiin ja 6 varasijalle. (Valitut edustavat 7 puoluetta, ja kullakin puolueella tai vaaliliitolla on yksi varaedustaja.) Europarlamenttivaalien 241 ehdokkaasta vain 19 on ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Vastaavasti 222 ehdokasta jää edelleen kaiken ilmoitusvelvollisuuden ja valvonnan ulkopuolelle.

Kunnallisvaaleissa 2008 oli 38 509 ehdokasta. Heistä 10 412 valittiin valtuustoihin ja 10 412 varavaltuutetuiksi. Nykysysteemissä he kaikki ovat uhkasakon uhalla velvollisia jättämään ilmoitukset vaalirahoituksesta Valtiontalouden tarkastusvirastolle. ”Historiallisen” uudistuksen myötä Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) joutuu siis käsittelemään 20 824 kunnallisvaalien vaalirahoitusilmoitusta, joista Ylen selvityksen mukaan 93 prosenttia on pienempiä kuin 1000 euroa.

 Tällä hetkellä VTV ei ole saamassa lisäresursseja uusiin tehtäviinsä. Kaiken ilmoitusvelvollisuuden ja kontrollijärjestelmän ulkopuolelle jää 1 731 eduskuntavaalien ja 222 europarlamenttivaalien kampanjaa, joissa on mukana myös merkittävää ulkopuolista rahoitusta. Useat eduskunta- ja europarlamenttivaalien ehdokkaista ovat myös kotikuntiensa tärkeimpiä poliittisia päätöksentekijöitä.

Ihmettelen suuresti, kuinka tähän epäkohtaan ei ole haluttu tarttua!

Poliittiset virkanimitykset ovat maan tapa

Ranskassa on viime aikoina kohuttu presidentti Sarkozyn opiskelijapojan ehdokkuudesta huipputason työpaikkaan. Presidenttiä on syytetty poikansa suosimisesta. Näin Ranskassa, mutta kyllä meillä täällä Suomessakin osataan.

Virantäyttöä ei Suomessa ole perinteisesti mielletty poliittiseksi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta totuus on toisenlainen. Kuntatasolla monet virat ja toimet jaetaan jäsenkirjan perusteella ja sama koskee kunnallisia yhtiöitä, säätiöitä ja yhdistyksiä, joiden työpaikkoja ei aina edes laiteta avoimeen julkiseen hakuun. Jäsenkirjan lisäksi esimerkiksi sukulaisuus tai ystävyys usein ratkaisevat avointa paikkaa täytettäessä, vaikka lain mukaan pitäisi aina valita paras hakija. Yksityisten yritysten kohdalla tämän vielä ymmärtää, mutta julkisen sektorin tulisi ehdottomasti kohdella kaikkia kansalaisia tasapuolisesti.

 Nostin aiheen hiljattain esille eduskunnan suullisella kyselytunnilla, jossa tiedustelin pääministeri Vanhaselta, onko hän tietoinen siitä, etteivät Suomen perustuslain ja muiden lakien mukaiset nimitysperusteet useinkaan toteudu. Pääministeri totesi vastauksessaan jokseenkin ympäripyöreästi, että lain mukaisesta käytännöstä on pidettävä kiinni, ja korosti, että etenkin hallituksen nimityspolitiikassa kyseistä periaatetta seurataan ja noudatetaan. Pääministerin mukaan valvojien tulee puuttua asiaan, jos on tarvetta.

Pääministerin vastaus kertoo ylimalkaisuudessaan paljon suomalaisesta asenteesta poliittisia virkanimityksiä kohtaan. Ongelmalta halutaan sulkea silmät ja sen olemassaolosta vaietaan, ja yritykset avoimen keskustelun aikaansaamiseksi eivät johda mihinkään. Tämä on valitettavaa, sillä ongelma on todellinen: monissa kunnissa hyvillä työnhakijoilla ei ole mitään mahdollisuuksia tiettyihin virkoihin, sillä ne jaetaan poliittisin perustein. Etenkin näin taantuman aikana, kun työpaikoista kilpailevat yhä useammat, tulisi oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden olla tärkeimpiä hakuperiaatteita.

Maan tapa: Poliittiset virkanimitykset

Pirkko Ruohonen-Lerner/ps: Arvoisa puhemies! Ranskassa on kohuttu presidentti Sarkozyn opiskelijapojan ehdokkuudesta huipputason työpaikkaan. Presidenttiä syytetään poikansa suosimisesta. Näin Ranskassa, mutta kyllä meillä täällä Suomessakin osataan. Virantäyttöä ei Suomessa ole perinteisesti mielletty poliittiseksi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Totuus on kuitenkin toinen. Kuntatasolla monet virat ja toimet jaetaan jäsenkirjan perusteella ja sama koskee kunnallisia yhtiöitä, säätiöitä ja yhdistyksiä, joiden työpaikkoja aina ei edes laiteta avoimeen julkiseen hakuun. Jäsenkirjan lisäksi esimerkiksi sukulaisuus tai ystävyys usein ratkaisevat avointa paikkaa täytettäessä, vaikka lain mukaan pitäisi aina valita paras hakija. Julkisen sektorin tulisi kohdella kaikkia kansalaisia tasapuolisesti.

Kysyn asianomaiselta valtioneuvoston jäseneltä, onko hän tietoinen siitä, etteivät Suomen perustuslain ja muiden lakien mukaiset nimitysperusteet useinkaan toteudu, ja aikooko hallitus puuttua asiaan.

Pääministeri Matti Vanhanen: Arvoisa puhemies! Valvojien pitää puuttua asiaan, jos on tarvetta, mutta aivan niin kuin kysyjä totesi puheenvuorossaan, lain mukaan paras pitää valita, ja tästä on pidettävä kiinni ja varsinkin hallituksen nimityspolitiikassa tämä on se periaate, jota seurataan ja noudatetaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner/ps: Arvoisa puhemies! Vuonna 2004 Ranskan entinen pääministeri ja kansanedustaja Juppé sai ehdollisen vankeusrangaistuksen sekä vuoden vaalikelvottomuuden syyllistyttyään puoluevirkailijoiden palkkaamiseen Pariisin kaupungin virkoihin, vaikka kyseiset virkailijat todellisuudessa tekivät vuosikausia pelkästään puoluetyötä. Tämä palkkahuijaus oli yleisesti tiedossa puolueväen keskuudessa, mutta asialle ei tehty mitään. Tuomarit kutsuivat Juppén toimintaa kansalaisten luottamuksen pettämiseksi. Omasta mielestään hän oli toiminut vain maan tavan mukaisesti. Ranskan puolueet alkoivat saada 1990-luvun lopulla valtiolta taloudellista tukea, koska tätä ennen rahapula edisti niiden syyllistymistä kyseenalaiseen varainhankintaan.

Onko pääministeri tietoinen ranskalaisesta käytännöstä, jossa yritysten maksama vaalirahoitus on kielletty ja puolueiden edellytetään pärjäävän lähinnä valtion tuella? Eikö Suomen olisi syytä (Puhemies: Minuutti on jo kulunut!) ottaa oppia ranskalaisesta vaalirahoitusjärjestelmästä?

Pääministeri Matti Vanhanen: Arvoisa puhemies! Myöskään Suomessa ei ole missään tapauksessa mahdollista, että valtion tai kunnan tehtävässä ja palkoilla oleva tekee puoluetyötä. Se ei käy, eikä sitä vuosikausia katsottaisi, vaan se yksinkertaisesti pitää katkaista välittömästi, jos sellaista näkyy.

Puoluerahoituksen osalta asiaa valmistellut työryhmä on saanut oman esityksensä valmiiksi. Tässä toimikunnassa on myös perussuomalaisten edustaja ollut mukana. Hallitus pyrkii tämän työryhmän esityksen pohjalta tekemään lakiesityksen tämän vuoden aikana eduskunnalle.

Vaalirahoituksen likapyykki pyörii

Puheenvuoro eduskunnan täysistunnosa 30.9.2009

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on pesty vanhojen puolueiden vaalirahoitukseen liittyvää likapyykkiä jo puolitoista vuotta. Vaikka pyykkäreinä ovat olleet lukuisat maamme eturivin toimittajat, valtakunnallinen media ja monet muut mielipidevaikuttajat, ei vieläkään ole saatu puhdasta pesutulosta, sillä jatkuvasti, lähes päivittäin paljastuu yhä uusia ja entistä röyhkeämpiä rahan keräämiseen liittyviä lonkeroita.

 Nyt likapyykin sävyt alkavat olla harmaan sijasta mustia, vaikka pitkäkestoisen pyörityksen jälkeen pitäisi näyttää edes hieman valkeammalta. Muutama vuosi sitten Suomessa julkaistiin Tak ili kak -niminen kirja, jossa opetettiin venäläistä tapakulttuuria suomalaisille. Voisi luulla, että kyseinen teos on kirjoitettu keskustan puoluetoimistossa Apollonkadulla. Siitä lienee ammennettu oppia joillakin suunnilla vaalirahan keruuseen kaikenlaisilta hämäräperäisiltä liikemiehiltä sekä yhtiöiltä, säätiöiltä ja vastaavilta.

 Viimeisimmät uutiset kertovat, kuinka yleishyödyllisten asuntoyhtiöiden rahoja on käytetty eräiden poliitikkojen vaalirahoitukseen. Opiskelijoiden ja muiden vuokra-asujien asumisen tukemiseen tarkoitettuja rahoja on kahmittu useissa peräkkäisissä vaaleissa eräiden puolueiden ehdokkaiden vaalikampanjoihin. Nyt nämä rysän päältä kärynneet poliitikot sitten ilmoittavat eroavansa yhtiöiden johdosta, mutta jäävät edelleen roikkumaan kyseisten yhteisöjen hallintoelimiin. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, miksi he eivät eroa kokonaan tehtävistään, kun kerran itsekin ovat ymmärtäneet, että luottamus on menetetty.

 Arvoisa puhemies! Suomessa suurella rahalla voidaan ostaa näkyviä ja kuuluvia mainostoimistojen ammattilaisten luomia mielikuvakampanjoita, joiden avulla esimerkiksi Sampo-konsernin ääni saattaa painoarvoltaan olla yhtä suuri kuin 15 000 äänestäjän ääni, vaikka Sampo-konsernilla ei ole perustuslakimme mukaan edes äänioikeutta. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös tavalliset kunnallisverojen maksajat on pantu tietämättään täyttämään eräiden tärkeimpien kuntapoliitikkojensa vaalikassoja. Tuskin moni äänestäjä tiesi äänestyskopissa maksaneensa kotikuntansa ääniharavan kampanjakuluja taidekauppojen muodossa. Voidaankin kysyä, olisiko äänestyspäätös kenties ollut toisenlainen, jos ehdokkaiden ja puolueiden vaalikampanjoiden kaikista rahoittajista olisi ollut saatavilla totuudenmukaista tietoa jo äänestyshetkellä.

Perussuomalaisten mielestä on äärimmäisen huolestuttavaa, että samanaikaisesti kun kunnat leikkaavat peruspalvelujaan, korottavat kunnallisveroprosenttejaan ja ottavat lisävelkaa, ne syytävät veroeuroja valtaapitävien poliittisten puolueiden taulukauppoihin. On uskomatonta, kuinka jotkut ehdokkaat tai heidän asiamiehensä ovat kehdanneet tehdä myyntitarjouksia jopa kuntiensa kunnanjohtajille ja koulutuskuntayhtymien ja vastaavien verovaroilla ylläpidettävien tahojen johdolle. Pitää olla todella lujaluontoinen kunnanjohtaja, joka uskaltaa sanoa jämäkästi “ei” silloin, kun vaikutusvaltaisimmat kuntapäättäjät kaupittelevat taide-esineitä. Veronmaksajan kannalta on ikävää, että heidän rahoillaan ostetaan ylihintaista taidetta.

 Arvoisa puhemies! Moni hyväuskoinen kansalainen on äänestänyt vaaleissa julkkisehdokasta, vaikkapa entistä missiä tai urheilijalahjakkuutta, tietämättä, että tämä tosiasiassa kulkee vaaleista toiseen jopa talousrikoksiin syyllistyneiden kummisetiensä talutusnuorassa. Jostakin syystä valtamedia ei ole aikaisemmin osoittanut kiinnostusta edes julkisuuden henkilöiden kampanjoiden rahoittajiin. Ilmeisesti edustuskodin sisustuksen ja vaatekaapin sisällön on oletettu kiinnostavan kansaa enemmän. Nyt, kun ehdokkaiden kulissien takana kyhjöttäneet Merisalot ynnä muut tulevat päivänvaloon, saattaa tavallisten kansalaisten luottamus koko demokraattiseen järjestelmäämme horjua vakavasti, ja aivan syystä.

Näyttää siltä, että Suomesta on tullut varsinainen vaalirahoituksen veroparatiisi, jossa ongelmia vähätellään ja häivytetään vetoamalla maan tapaan. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole maan tapa, vaan vanhojen puolueiden tapa toimia. Historiallinen totuus on, että pitkäaikainen vallassaolo altistaa kaikenlaiselle korruptiolle.Perussuomalaiset eivät ole osallistuneet tähän korruptioon.

 Arvoisa puhemies! Tarastin työryhmän haasteet ovat todella suuret, sillä nykyiset vaalirahoitukseen liittyvät lakimme voidaan rinnastaa lähinnä Valko-Venäjän vastaaviin. Perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että kaikki vaalirahoitukseen liittyvät lonkerot on vihdoin tuotava päivänvaloon. Sekä yksittäisten ehdokkaiden että puolueiden kampanjat on saatava mahdollisimman avoimiksi ja läpinäkyviksi riittävän selkeällä ja velvoittavalla lainsäädännöllä sekä rangaistussanktion uhalla. Vaalirahan alkuperän häivyttäminen erilaisten yhdistysten, säätiöiden, yhtiöiden ja muiden tahojen taakse on estettävä.

Lisäksi ehdokkaiden vaalikampanjoille tulee lailla säätää kulukatot, jotka ehkäisevät tehokkaasti nykyistä kampanjoiden kilpavarustelua. Perussuomalaisten mielestä kuntien, valtion, niiden yhtiöitten ja vastaavien julkisilla varoilla toimivien yhteisöjen osallistuminen puolueiden ja ehdokkaiden suoraan tukemiseen myös seminaarien muodossa tulee estää. Lisäksi kaikkien yhteisöjen tuet puolueille ja ehdokkaille pitää saada täysin läpinäkyviksi ja näille tuille on saatava vuosittaiset katot. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme palauttaa Suomen kansalaisille takaisin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden.

Imetyksen tuki ry:n toiminta turvattava

Joukko pienten lasten äitejä halusi kertoa kansanedustajille huolensa: Imetyksen tuki ry:n toiminta uhkaa päättyä kuluvan vuoden lopussa RAY:n jatkorahoituksen epävarmuuden vuoksi. Mikäli tämä uhkakuva toteutuu, on se menetys monille äideille ja vauvoille.

Imetyksen onnistuminen ei ole itsestäänselvyys, eivätkä kaikki äidit lyhyillä neuvolakäynneillä saa tarvitsemaansa tukea ja opastusta. Kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimintaohjelmassakin todetaan, tarvitaan ammattilaisten ohjauksen rinnalle myös vertaisten organisoimaa imetystukea. Imetystukihenkilöt tekevät  tärkeää työtä perheiden hyväksi, ja heidän on saatava toimintansa tueksi muutakin kuin kauniita sanoja.

Imetyksen tuki ry:n toiminta on ollut tehokasta: vapaaehtoisten voimin ja pienellä budjetilla on onnistuttu luomaan maanlaajuinen tukijärjestelmä, joka tavoittaa äidit asuinpaikkaan ja elämäntilanteeseen katsomatta. Neuvoja annetaan puhelimitse, internetissä ja skypen välityksellä. Tämä on nykyajan yhteisöllisyyttä parhaimmillaan! Imetystukitoiminta on auttanut lukuisia äitejä imetyksen onnistumisessa ja tarjonnut raskaan vauva-arjen keskellä vertaistukea, jota monella ei omassa lähipiirissään ole. Tämän tärkeän toiminnan jatkuminen on turvattava. Se ei saa olla rahasta kiinni.

Kuntapäättäjien sidonnaisuudet saatava julki

Kuntapäättäjien sidonnaisuuksista ilmoittaminen tapahtuu nykyisen kuntalain mukaan valtuuston tai asianomaisen toimielimen vaatimuksesta. Olen selvittänyt, onko Suomessa yhtään valtuustoa tai muuta toimielintä, joka tällaisia vaatimuksia olisi päättäjilleen esittänyt, mutta toistaiseksi en ole löytänyt lainkaan käytännön tapauksia. Kuntalaki on siis jäänyt tältä osin täysin hampaattomaksi. Vaali- ja puoluerahoitustoimikunta tiedosti ongelman vakavuuden ja esitti tammikuussa 2009, että valtiovarainministeriö selvittää mahdollisuuden sisällyttää kuntalakiin keskeisille kuntapäättäjille ilmoitusvelvollisuuden sidonnaisuuksistaan. Tätä pidettiin erityisen tärkeänä kaavoitus- ja rakennuspäätöksiin osallistuville sekä niille, jotka tekevät päätöksiä julkisista hankinnoista. Toistaiseksi mitään käytännön toimia kuntakorruption kitkemiseksi ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Otin asian esiin eduskunnan suullisella kyselytunnilla 17.9. ja tiedustelin, koska ministeriössä ryhdytään konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta kuntapäättäjien sidonnaisuudet saataisiin läpivalaistua. Kysymykseeni vastasi oikeusministeri Brax, joka lupasi, että kuntalain muutostarpeet tullaan käymään läpi valtiovarainministeriön kanssa vielä tällä vaalikaudella. Braxin mukaan eduskunnan käsittelyyn on ensi keväänä tulossa merkittävä jääviyslainsäädännön muutos, joka koskee kansanedustajien jääviyssäännösten kiristämistä. Siinä yhteydessä ja oikeusministeriön tuottamassa materiaalissa kuulemma käydään läpi myös kuntapäättäjien jääviysasioita.

Toivon, että Braxin ilmoittama aikataulu pitää ja kuntalakia tullaan muuttamaan siten, että jatkossa kaikilla kuntapäättäjillä olisi velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuuksistaan. Asiaa on syytä kiirehtiä erityisesti nyt, kun monia kuntapalveluja yksityistetään. Päätöksentekoon eivät saisi osallistua henkilöt, jotka voivat saada erityisiä etuja kuntapalvelujen yksityistämisestä. Esimerkiksi yrityspalveluja kunnalle myyvän yhtiön hallinnossa, johdossa ja omistajina ei pitäisi olla kuntapäättäjiä, jotka samanaikaisesti toimivat sekä ostajan että myyjän rooleissa. Sama pätee myös hoivapalvelujen kuten vanhusten hoivakotipalveluiden, lastensuojelupalveluiden, lääkäripalveluiden sekä kulttuuri ym. kehittämispalveluiden kohdalla.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille

Eduskunnan syysistuntokausi on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Kauden toisessa täysistunnossa 9.9.2009 käsiteltiin valtioneuvoston ihmisoikeusselontekoa, johon liittyen pidin Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäpuheen. Puheenvuorossani käsittelin mm. tasa-arvoasioita, lähisuhdeväkivaltaa, vanhustenhoidon nykytilaa, lapsiköyhyyttä sekä ihmiskauppaa.

Keskeisimmät kotimaiset ihmisoikeushaasteemme liittyvät sukupuolten väliseen epätasa-arvoon sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Naiset joutuvat työmarkkinoilla kohtaamaan yleisesti syrjintää liittyen raskaaksi tulemiseen ja perhevapaiden pitämiseen. Työn ja perheen yhteensovittaminen ei ole nyky-Suomessa helppoa, vaikka isien osallistuminen lastenhoitoon onkin viime vuosina lisääntynyt. Hallituksen kaavailema isyysloman pidennys kahdella viikolla on tervetullut edistysaskel, mutta se ei riitä korjaamaan vanhempainvapaiden epätasaisesta jakautumisesta naisten työurille aiheutuvia ongelmia.

Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta on Suomessa merkittävä ongelma. Suuri osa tapauksista jää ilmoittamatta poliisille, eivätkä toisaalta kaikki poliisin tietoon tulleet tapaukset etene syyteharkintaan. Moni uhri pyrkii peittelemään ja salailemaan kokemaansa väkivaltaa viimeiseen saakka, ja tilanteeseen puuttuminen voi olla ulkopuolisille vaikeaa, sillä perheiden ongelmia pidetään usein yksityisasioina. Yhteiskunnan velvollisuus on kuitenkin aina puuttua kaikkiin väkivaltatapauksiin.

Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteossa todetaan Eurooppalaisen kidutuksen vastaisen komitean CPT:n kiinnittäneen Suomessa tekemillään tarkastuskäynneillä huomiota Helsingin vankilan paljuselleihin sekä vankien toiminta- ja ulkoilumahdollisuuksien puutteisiin poliisilaitoksilla. On tietysti hyvä, että vankien oloista kannetaan huolta, mutta tässä yhteydessä tulee mieleen eräs toinen yhteiskuntamme ihmisryhmä, jonka vessassakäynti- ja ulkoilumahdollisuuksissa olisi huomattavasti parantamisen varaa. Kyseessä ovat tietysti ikäihmiset, joista liian monet makaavat laitoksissa ylilääkittyinä ja sänkyihinsä sidottuina, eikä kiireisillä hoitajilla ole aikaa auttaa heitä rauhassa syömään tai pesulle, puhumattakaan ulos viemisestä. Moni vanhus elää vuosikausia neljän seinän vankina. Viime aikoina taantuma on pahentanut tilannetta entisestään, kun hoitohenkilökuntaa on vähennetty, ja tulevaisuudessa vanhukset halutaan säästösyistä sulloa yhä suurempiin yksiköihin. Kustannustehokkuus on ajanut ihmisarvon ohitse. Räikeitä esimerkkejä vanhusten epäinhimillisestä kohtelusta ovat tapaukset, joissa ikääntyneet puolisot on sijoitettu eri laitoksiin vastoin heidän omia toiveitaan.

Kansainvälisistä ihmisoikeushaasteista yksi merkittävimmistä on lapsiköyhyys. Lapsiköyhyys on suurinta kehitysmaissa, mutta lasten suhteellinen köyhyys on lisääntynyt huolestuttavasti myös OECD-maissa. Lapsuutensa köyhyydessä eläneiden mahdollisuudet terveeseen elämään ja hyvinvointiin myös aikuisiällä ovat olennaisesti heikommat kuin heidän parempiosaisilla ikätovereillaan. Erityisesti kehitysmaiden köyhillä ja kouluttamattomilla lapsilla on suuri riski pudota yhteiskunnan ulkopuolelle ja joutua hyväksikäytetyiksi – esimerkiksi ihmiskaupan uhriksi joutuminen on monen kohtalo. Yksilötason kärsimysten lisäksi köyhyyden vaikutukset ulottuvat koko ympäröivään yhteiskuntaan jakamalla kansaa kahtia ja synnyttämällä rikollisuutta, epävakautta sekä erilaisia turvallisuusuhkia.

Ihmisoikeuksien parantaminen niin kansainvälisesti kuin kotimaassamme vaatii jatkuvaa työtä. On tärkeää, että selontekojen ja muiden selvitysten avulla tuodaan esille ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmakohtia, mutta olennaisinta on kuitenkin löytää ratkaisut ja rahoitus epäkohtien korjaamiseksi.

Piilotetaanko vaalirahoitus jatkossakin yhdistysten, yhtiöiden ja säätiöiden taakse?

Tarastin vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan välimietinnössä käsiteltiin ehdokkaan vaalirahoitusta. Komiteamietintö 2009:1 löytyy Oikeusministeriön nettisivuilta www.om.fi. Mietinnön sivuilla 71-75 on työryhmän kolmen jäsenen eriävät mielipiteet perusteluineen. Jarmo Korhonen (kesk.) toteaa eriävässä mielipiteessään mm. seuraavaa: “Keskusta suhtautuu suurin varauksin ehdokkaan vaalirahoituksen rajoituksiin eri vaaleissa. Rajoitukset voi vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan esityksen mukaan kiertää puolueyhdistysten toiminnan kautta…” Taru Tujunen (kok.) puolestaan toteaa, kuinka “Ehdokkaan kampanjakuluille asetettu katto asettaisi ehdokkaat hyvin epätasa-arvoiseen asemaan keskenään. Kampanjakaton toteutumista olisi käytännössä myös mahdotonta valvoa…” Itse kannatin työryhmässä vaalimainonnalle asetettavia seuraavia kulukattoja: kunnallisvaalit 10 000 euroa, eduskuntavaalit 50 000 euroa ja europarlamenttivaalit 100 000 euroa sekä kaiken vaalirahoituksen laajaa avoimuutta. Mielestäni suuren rahan voimalla ostetut ja mielikuvissa usein poutapilviä hipovat vaalikampanjat eivät saisi ratkaista eri vaalien tulosta.

Tällä hetkellä käsittelemme Tarastin toimikunnassa puolueyhdistysten sekä puolueiden hallitsemien osakeyhtiöiden, säätiöiden jne. vaalirahoituksen avaamista. Voidaanko näiden tahojen toiminnan rahoittajat kertoa avoimesti äänestäjille, miten se tapahtuisi ja mikä olisi sopiva valvontaviranomainen. Helsingin Sanomien uutisessa 14.7.2009 Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) edustaja toteaa, kuinka jokaisen puolue-euron perässä juokseminen on myös resurssikysymys. VTV:n mukaan esimerkiksi satojen paikallisjärjestöjen talouden selvittäminen olisi loputon suo. On ymmärrettävää, ettei mikään virasto halua lisätyötä ilman uusia virkoja. Mikäli VTV:n resurssit riittävät 14 000 valtuutetun ja varavaltuutetun rahoitusilmoitusten (joista yli 90 prosenttia on alle 1000 euroa) tarkastamiseen, kuten uusi laki ehdokkaan vaalirahoituksesta määrää, on resurssit löydyttävä jostakin myös puolueiden paikallisyhdistysten rahoituksen avaamiseen, sillä siellä liikuvat myös suuret setelit. Jos yhdistykset, osakeyhtiöt, säätiöt yms. jätetään valvonnan ulkopuolelle, kierrätetään jatkossakin tietyille pääehdokkaille korvamerkityt suuret tukisummat niiden tilien kautta. Mielestäni valtion eli veronmaksajien maksama puoluetuki pitäisi ottaa kokonaan pois niiltä puolueilta, jotka keräävät vaalirahaa kaikenlaisilta epämääräisiltä liikemiehiltä ja heidän yrityksiltään.

Vaalirahaa jakavat esimerkiksi osuuskaupat, rakennusliikkeet ja kiinteistösijoittajat, joilla on jatkuvasti kaavoitus- ja rakentamishankkeita vireillä kunnissa. Vaalirahoitusta vastaanottanut ehdokas saattaa päätyä kotikuntansa kaavoitus- ja rakennuslautakunnan jäseneksi, jossa hän pääsee vuodesta toiseen edistämään omien vakituisten rahoittajiensa taloudellisia etuja. Siksi myös kaikkien kunnallispoliitikkojen olisi syytä kertoa laajemminkin sidonnaisuuksistaan yrityksiin ja vaalien rahoittajatahoihin, mistä aiheesta tein kesällä kirjallisen kysymyksen ao. ministerille. Lähinnä kepu ja kokoomus hallituspuolueina estivät yksittäisille vaalikampanjoille asetettavat kulukatot kokonaan, vaikka se oli työryhmän työlle asetettu keskeinen tavoite. Vanhojen valtapuolueiden asenne vaalirahoituksen avoimuuteen ja kampanjakattoihin ilmenee selkeästi heidän edustajiensa eriävissä mielipiteissä, vaikka he julistavatkin julkisuudessa kovalla äänellä avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta.

Toivo- ja Unelmapuolue tuuliajolla?

Entisten valtuutettujen Risto Anttosen (kok, kauppakamarimies) ja Bengt Dahlqvistin (sd, ay-mies) viimeaikaiset kirjoitukset perussuomalaisista vaativat muutaman kommentin. Minä en ole väittänyt haastattelussani minkään puolueen olevan tuuliajolla – en edes demareiden, vaikka aihetta tähän epäilemättä olisi, kun katsoo heidän toimintaansa eri tasoilla ja eri vaaleissa. ‘Tuuliajolla’-sanan lisäsi jo valmiiseen haastattelutekstiini Uusimaan erikoistoimittaja Jyrki Hämäläinen ilmeisesti tarkoituksenaan värittää tekstiä siten, että joku – kuten Bengt Dahlqvist – voisi luulla minun tätä kyseiseen asiayhteyteen sopimatonta sanaa käyttäneen. Ja täydestä meni!

Vaikka perussuomalaisten vaalibudjetit ovat olleet mitättömiä suuriin ja mahtaviin valtapuolueisiin kuten kokoomukseen ja demareihin verrattuna, ovat perussuomalaiset menestyneet kohtuullisen hyvin presidentinvaaleissa 2006, eduskuntavaaleissa 2007, kunnallisvaaleissa 2008 ja europarlamenttivaaleissa 2009. Puolueemme tarjoaa selkeän ja oikeudenmukaisen, tavallisen kansalaisen etuja ajavan vaihtoehdon vanhojen puolueiden harjoittamalle kabinettipolitiikalle, jossa Porvoon demarit ovat kunnostautuneet viimeisten vuosikymmenten aikana ja kokoomuskin sattuneesta syystä viime vuosina. Kuka tietää, montako poliittisin perustein valittua virkamiestä em. puolueilla ja RKP:lla on Porvoon kaupungin ja sen ylläpitämien lukuisien yhteisöjen palkkalistoilla ja mitä he tekevät?

Kunnallisvaalien 2008 jälkeen Porvoon RKP, demarit ja kokoomus jakoivat jälleen vanhan kaavan mukaisesti kaikki tärkeimmät luottamustehtävät keskenään. Näitä ovat valtuuston, hallituksen, lautakuntien ja johtokuntien kaikki puheenjohtajuudet ja varapuheenjohtajuudet sekä lisäksi kaikki osakeyhtiöiden, liikelaitosten, yhdistysten, säätiöiden, kuntayhtymien yms. elinten luottamustehtävät, joihin perussuomalaiset eivät – vastoin demokraattisten kuntavaalien tulosta – saaneet yhtään edustajaansa. Ja sitten vielä nämä mahtailevat herrat kehtaavat toistuvasti räksytellä perussuomalaisille oikean piskilauman tavoin!

Ennen seuraavia lehtikirjoituksia kehottaisin Anttosta ja Dahlqvistia tutustumaan perussuomalaisten todelliseen toimintaan ja politiikkaan osoitteessa www.perussuomalaiset.fi. Sieltä pääsee lukemaan myös puoluettamme 12 vuotta jämäkästi johtaneen Timo Soinin kirjoituksia. Oikea tieto perussuomalaisten harjoittamasta politiikasta vähentäisi myös suvaitsemattomuutta ja tunkkaisia ennakkoluuloja, joita molemmilla herroilla näyttää meistä olevan.

Perussuomalaiset sijoittuvat poliittisesti keskelle

Porvoolaisissa paikallislehdissä on julkaistu viime viikkojen aikana useita kirjoituksia, joissa vanhojen puolueiden edustajat ovat ihmetelleet, ovatko perussuomalaiset oikeistolaisia, keskustalaisia vai vasemmistolaisia. Jotta tietämättömyys tässäkin asiassa vähenisi, kerrottakoon, että aiheesta on julkaistu viime talvena tutkimus. Sen mukaan perussuomalaiset on “poliittiseen keskustaan sijoittuva työväenpuolue. “

Perussuomalaisia on muita puolueita hankalampi sijoittaa oikeistoon tai vasemmistoon, koska ideologinen hajonta on puolueessa suurta. Asteikolla 1-10, jossa 1 on äärimmäinen vasemmisto ja 10 äärimmäinen oikeisto, perussuomalaiset saavat arvon 5,4. Suomalaisten keskiarvo on 5,5.

Äänestäjiä on liikkunut perussuomalaisten kannattajiksi varsinkin keskustasta ja SDP:stä, mutta myös kokoomuksen ja vasemmistoliiton kannattajia on siirtynyt perussuomalaisten kelkkaan. Perussuomalaiset vetoavat hyvin myös viime vaaleissa nukkuneisiin äänestäjiin. Kaikki nämä tutkimustulokset ovat olleet selkeästi ilmassa, kun olen itse osallistunut viime vuosina eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaalikampanjoihin kentällä.

Vanha totuus on, että pitkäaikainen valta-asema korruptoi niin puolueita kuin ihmisiä, mistä selkeä osoitus ovat viimeaikaiset vaaliraha- ja korruptio-skandaalit, joille ei toistaiseksi ole loppua näkyvissä. Vaikuttaa siltä, että “sopiville” ehdokkaille toistuvasti maksetuilla vaalirahoilla on ostettu rahoittajatahoille mieluisaa hallitusohjelmaa, lainsäädäntöä, yritystukia, kauppapaikkoja, asemakaavoja jne. Kaikki mahdollinen näyttää olevan nykyään kauppatavaraa ja myynnissä.

Perussuomalaisten uusien kannattajien keskuudesta nousivat esiin sanat suorapuheisuus, rehellisyys ja kansanomaisuus. Perussuomalaisten kannattajien mielestä nämä ovat ominaisuuksia, jotka puuttuvat vanhoilta valtapuolueilta. Perussuomalainen puolue on korruptoitumaton kansanliike, jossa seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Siksi itsekin olen liittynyt puolueen jäseneksi toukokuussa 2009.

Ylikuluttamisesta kohti kestävää kulutusta

Lehtitietojen mukaan luottotietomerkinnät kasvoivat vuonna 2008 noin kahdeksan prosenttia verrattuna kolmen vuoden takaiseen. Koko Suomen kansasta jo noin 5,5 prosentilla on maksuhäiriö, ja on syytä pelätä, että syvenevä taantuma pahentaa tilannetta entisestään.

 Ylivelkaantumisen ja maksuhäiriöiden taustalla voi olla työttömyyttä, sairautta tai esimerkiksi epäonnistunutta yritystoimintaa, mutta yhä useammissa tapauksissa syynä talousvaikeuksiin on liian huoleton rahan käyttö. Valitettavan usein rakoilevaa taloutta yritetään paikata pikavipeillä, mikä vie ojasta allikkoon: nopeasti saatavien, vakuudettomien lainojen maksuaika on lyhyt ja korko kova, ja pian lainan ottanut henkilö joutuu ottamaan uuden pikavipin saadakseen maksettua edellisen pois. Näin velkakierre on valmis.

 Hyvä uutinen on, että markkinaoikeuden tuoreen päätöksen mukaan pikavippejä ei voi enää myöntää ympäri vuorokauden: kännykällä tai tietokoneen välityksellä tilattavien lainojen maksaminen on kielletty kello 23-7 välisenä aikana. Päätös suojelee ravintolakierroksella olevia henkilöitä velkaantumasta yön pikkutunneilla. Kuluttajansuojalakiin on myös tulossa muutos, jonka mukaan lainan vuosikoron tulee jatkossa näkyä mainonnassa.

Edellä mainitut uudistukset ovat hyviä ja aiheellisia, mutta niiden ohella tulisi pyrkiä vaikuttamaan myös ylivelkaantumisen perimmäiseen syyhyn, ylikuluttamiseen. Länsimaiseen kulutuskulttuuriin kuuluva ja etenkin nousukaudella lisääntynyt ylenmääräinen tavaran haaliminen on huolestuttava ilmiö, varsinkin kun siihen yhdistyvät heikot rahankäyttötaidot. Monet ihmiset elävät kuukaudesta toiseen surutta yli varojensa, ja eritoten nuorille shoppailu tuntuu olevan harrastus muiden joukossa. Rahan arvon hämärtyminen näkyy myös suurina asuntolainoina, joita otetaan ilman, että olisi ensin säästetty senttiäkään omaa rahaa, ja hyvässä lykyssä uuden kodin sisustuskin hoidetaan lainarahalla. Kun talouteen ei jätetä minkäänlaista puskuria, on lomautetuksi tai työttömäksi joutuminen todellinen katastrofi.

 Ihmisen kulutustottumukset ja suhde rahaan muokkautuvat jo nuorella iällä, ja silloin niihin on mahdollista vaikuttaa myös ulkoapäin. Koska kaikki eivät opi säästäväisyyttä ja vastuuntuntoista rahankäyttöä kotoaan, olisi varteenotettava ajatus sisällyttää koulujen opetussuunnitelmaan kaikille pakollinen taloudenhallinnan kurssi. Vastapainoksi mainostajien houkutuksille ja amerikkalaisten tv-sarjojen suitsuttamalle kulutuskeskeiselle elämäntavalle nuoremme tarvitsevat selkeää tietoa oman talouden suunnittelusta sekä kestävästä kulutuksesta. Jos tämä tieto tulisi jo koulussa, olisivat velkaneuvonnan jonot huomattavasti nykyistä lyhyemmät.

Nuorille on saatava työpaikkoja

Oppositioryhmien välikysymys nuorisotyöttömyydestä herätti eduskunnan täysistunnossa 2.6.2009 odotetusti kiivasta keskustelua.

Nuorisotyöttömyys on pahentunut lyhyessä ajassa merkittävästi. Tammikuun lopussa työttömiä nuoria oli jo 30 000 eli kolmannes enemmän kuin vuosi sitten, ja tilanteen pelätään yhä pahenevan taantuman edetessä. Työttömien joukossa on sekä korkeakoulutettuja nuoria että peruskoulun tai lukion käyneitä. Moni nuori ei vähäisen koulutuksensa tai puuttuvan työkokemuksensa vuoksi tahdo lainkaan päästä työelämään kiinni, ja tällöin tuuliajolle joutumisen riski on suuri. Kun ensimmäistäkään työpaikkaa ei tahdo löytyä, nuori ihminen helposti lannistuu – ja kun elämään sitten haetaan sisältöä päihteistä ja taloutta yritetään paikata pikavipeillä, on syrjäytymis- ja velkakierre valmis. Osa nuorista ajautuu pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle.

Hallitukselta vaaditaan nyt pikaisia toimenpiteitä nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi, jotta koulunsa päättäneet pääsisivät kunnolla elämään kiinni ja uusilta syrjäytymistapauksilta vältyttäisiin. Nuorten tukeminen on sijoitus maamme tulevaisuuteen, ja siitä hyötyy lopulta joka ikinen suomalainen.

Kaupunginjohtajan työpaikka – kotikaupungissa vai maailman golfkentillä?

Porvoota viimeiset kaksi vuotta johtanut kaupunginjohtaja Marcus Henricson (RKP) viihtyy työaikana hyvin ulkomailla ja myös kotimaisilla golf-kentillä. Vuosina 2007-2008 Henricson oli ulkomaanmatkoilla tiettävästi ainakin 50 päivää, kuten alla olevasta, saamiini asiakirjoihin pohjautuvasta taulukosta käy ilmi. En ole saanut käsiini yhtään matkakertomusta, josta voisin päätellä matkan tarkoitusta ja sen mahdollisesti tuomia hyötyjä sen rahoittajille eli porvoolaisille veronmaksajille.

Porvoon kaupunginvaltuutettuna tunnen suurta huolta Porvoon kaupungin useita vuosia jatkuneesta talouden huonosta hoitamisesta ja sitä seuranneesta suuresta velkaantumisesta. Säännöllisesti joka vuosi Porvoon kaupunginvaltuuston hyväksymän talousarvion sitovat menomäärärahat on ylitetty valtavilla summilla. Parhaillaan tarkastuslautakunta käsittelee kaupungin vuoden 2008 tilinpäätöstä. Porvoon toimintakulujen piti olla 272 miljoonaa euroa, mutta ne olivatkin 288 miljoonaa, eli menoja oli lähes 16 miljoonaa euroa liian paljon. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka monta kaupunginjohtajan ulkomaanmatkaa sisältyy näihin ylityksiin, sillä myös yleishallinnon määrärahat ylittyivät.

Tämä on syy, jonka vuoksi haluan herättää keskustelua siitä, mitä Porvoon kaupungin taloudesta vastaava ykkösvirkamies tekee virka-aikana. Mielestäni kaupunginjohtajan tärkein velvollisuus ei ole juosta kissanristiäisissä ympäri maailmaa, vaan huolehtia siitä, että Porvoon talous ja hallinto on kunnossa ja että koko kaupungin organisaatio noudattaa kaupunginvaltuuston hyväksymää talousarviota.

On turhauttavaa seurata vuodesta toiseen Porvoon RKP:läisten amatöörijohtajien kyvyttömyyttä ison organisaation johtamistyöhön.

Tämä työn tekemiseen liittyvä ongelma on syytä ottaa esille erityisesti nyt, kun valtuuston puheenjohtaja Mikaela Nylander (RKP) jälleen johtaa työryhmää, joka valitsee Porvoolle uutta kaupunginjohtajaa. Porvoon kaupungilla ei yksinkertaisesti ole enää varaa epäonnistua tässä valinnassa.

Kaupunginjohtaja Henricsonin matkat 15.6.2007 – 29.10.2008 , yhteensä 50 päivää

15.-17.6.2007 Viborg, Tanska 3 päivää

16.-20.7.2007 Hancock,Kanada + Nylander 5 (lentoliput á 4078,60 euroa, lentoliput yhteensä 8 157,20 euroa)

4.-8.9.2007 Ranska 5 (matkalasku 3364,96 euroa)

23.-26.10.2007 Surgut, Venäjä 4 (matkalasku 1386,84 euroa)

8.-9.11.2007 Bryssel, Belgia 2

22.-23.11.2007 Köpenhamina, Lund 2

6.-7.2.2008 Tukholma, Ruotsi (laivalla) 2

28.-29.2.2008 Tukholma, Ruotsi (lentok.) 2

12.-14.3.2008 Riika, Latvia 3

6.-8.6.2008 Viljandi, Viro 3

14.-16.5.2008 Bryssel, Belgia 3

23.-24.5.2008 Vänortsmöte 2

19.-21.7.2008 Ranska, Dinkelsbühl, Saksa 3

6.-11.8.2008 Dalvik, Islanti 5

3.-6.9.2008 Reykjavik, Islanti 4 (matkalasku: 3777,40 e)

28.-29.10.2008 Växjö, Ruotsi (lentok.) 2

yht. 50 matkapäivää

Miksi golfia pelataan virka-aikana?

Tuoreessa Kuntalehdessä (30.4.2009) oli sivulla 14 varsin erikoinen ilmoitus: “Porvoon kaupunki kutsuu kuntien johtajia SM-Golf-kilpailuun Porvooseen 7.-8.8. 2009. Kilpailu on kaksipäiväinen. Perjantaina 7.8. pelataan Virvik Golfin kentällä Virvikissä klo 11 alkaen ja lauantaina Kullo Golfin kentällä…” Porvoon johtava asiantuntija (sd) ja hallintopäällikkö (r) ovat tilaisuuden yhteyshenkilöitä, molemmat Porvoon kaupungin pitkäaikaisia poliittisia virkailijoita.

Nyt kun Porvoon kaupunki lomauttaa henkilökuntaa, joka tuottaa välttämättömiä peruspalveluja kuntalaisille, olisi vihdoinkin syytä keskustella myös siitä, minkälaisia poliittisia virkailijoita kaupunkikonsernin palveluksessa on ja minkälaisilla valintamenettelyillä heidät on virkoihinsa asetettu. Lisäksi tulisi käynnistää keskustelu siitä, mitä he tekevät “työkseen”; tuottavatko he kuntalaisille jotakin hyödyllistä vai syövätkö he vain yhteisestä kuormastamme?

Esimerkiksi kaupunginjohtaja Marcus Henricson (r) on viettänyt kahden virassaolovuotensa aikana noin 50 työpäivää ulkomailla. Koska en ole saanut käsiini yhtäkään matkakertomusta, en tiedä, miten hänen ulkomaanmatkansa ovat liittyneet hänen rooliinsa kaupunginjohtajana, jonka tärkein työ ja vastuualue on käsittääkseni Porvoon talouden hoitaminen. Lisäksi Henricson on pelannut useita kertoja golfia työaikana mm. rakennusliikkeiden edustajien kanssa ja katsonut oikeudekseen periä näiltä pelimatkoilta myös kilometrikorvaukset Porvoon kaupungilta.

En voi käsittää, kuinka golfia voidaan pelata virka-aikana ja miksi kaupunki maksaa kilometrikorvaukset ajoista pelipaikoille. Nyt tätä RKP-vetoista, mädännäistä hallintokulttuuria ollaan näköjään levittämässä kaikkiin Suomen kuntiin, joissa toden teolla kamppaillaan kuntatalouden ongelmien ja peruspalvelujen järjestämisen kanssa.

Hankintalakiuudistus

Eduskunnassa käsiteltiin 29.4.2009 valtioneuvoston selontekoa hankintalakiuudistuksesta. Mielestäni hankintalain tavoitteet ovat hyvät ja kannatettavat, mutta valitettavasti käytännön todellisuus ei ole ollut aivan toivotunlainen. Lakiin liittyy useita ongelmia, joista suurimpia ovat sen pikkutarkkuus ja vaikeaselkoisuus; byrokratiaa on luotu liiaksi, ja sinänsä yksinkertaisista asioista on tehty turhan monimutkaisia. Tehokkuus ei ole lisääntynyt, vaan päinvastoin hankintaprosessit ovat hidastuneet ja pitkittyneet, ja ohessa on syntynyt lisäkustannuksia. Lisäksi hankintakoot ovat kasvaneet ja pk-yrityksillä on ollut vaikeuksia päästä mukaan hankintoihin.

Useissa tapauksissa suomalaiset yritykset ovat olleet kilpailutilanteissa monikansallisia yhtiöitä heikommilla, ja tästä on seurannut konkursseja ja työpaikkojen menetyksiä suomalaisille; esimerkkinä mainittakoon Finlayson Forssa Oy:n konkurssi. Näinä taloustaantuman aikoina, kun suomalaista työtä tulisi erityisesti tukea, ei tällaiseen yksinkertaisesti ole varaa.

On hyvä muistaa, että kilpailutettaessa palveluita ei pitäisi tuijottaa vain alhaisinta hintaa, vaan työn laadulla ja osaamisella tulisi olla suurin vaikutus ostopäätöksiin. Laatuseikkojen korostaminen on erityisen tärkeää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kilpailutettaessa. Halvin ei välttämättä ole paras.

Valtioneuvoston selonteossa todetaan, että kynnysarvojen taso vuoden mittaisella tarkastelujaksolla nähdään yleisesti oikeansuuntaisena, eikä kynnysarvojen tasoa tule ainakaan laskea. Talousvaliokunta puolestaan kannattaa kynnysarvojen nostamista: valiokunnan mietinnön mukaan kynnysarvojen kaksinkertaistaminen nykyisestä tehostaisi pienten hankintayksiköiden hankintatointa ja helpottaisi paikallisten pienten yritysten tilannetta. Kuitenkin useat pienet ja jopa keskisuuret yritykset pitävät kynnysarvojen kasvattamista uhkana, jonka pelätään pudottavan osan yrityksistä tarjousten ulkopuolelle. Toivottavasti vuonna 2010 suoritettava kynnysarvon suuruutta ja tasoa koskeva arviointi selkeyttää näkemyksiä aiheesta ja johtaa erityisesti pk-yrityksiä tyydyttäviin ratkaisuihin.

SLL:n ja Greenpeacen ydinvoimanvastainen tilaisuus

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace järjestivät 24.4.2009 eduskunnassa ydinvoima-aiheisen keskustelutilaisuuden, jonka emäntänä minulla oli kunnia toimia. Kevään aikana eduskunnassa on vieraillut muun muassa Fennovoiman väkeä, joten oli mukava kuulla välillä toisenkin puolen mielipiteitä tulevaisuuden energiaratkaisuista. Aiheesta keskusteleminen on ajankohtaista ja välttämätöntä, sillä Suomi muiden maiden ohella on suurten haasteiden edessä ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhan vuoksi.

Itse suhtaudun kriittisesti ydinvoimaan ja sen lisärakentamiseen – siihen liittyy vakavia riskejä, eikä se ole pitkällä tähtäimellä ympäristön ja ihmiskunnan edun mukaista. On epäoikeudenmukaista ja arveluttavaa jättää tuleville sukupolville taakaksi ydinjätettä, joka säilyy radioaktiivisena satojen tuhansien vuosien ajan, mahdollisesti vieläkin pidempään. Uudet ydinvoimahankkeet tekisivät toteutuessaan Suomesta maailman suurimman ydinjätteen tuottajan henkeä kohti, ja pahimmassa tapauksessa Suomesta voi tulla EU-maiden ydinjätevarasto. Sitä tuskin kukaan suomalainen haluaa.

Ydinvoimalat ja uraanikaivostoiminta kuormittavat merkittävästi lähialueidensa luontoa sekä vesistöjä ja uhkaavat ihmisten ja eläinten terveyttä. Ydinvoimaa ei voi pitää ympäristöystävällisenä energiantuotantomuotona, vaikka suuret energiayhtiöt rahankiilto silmissään sitä sellaisena yrittävätkin markkinoida. Olen sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen torjunnassa on lähdettävä ensisijaisesti uusiutuvien energiamuotojen kehittämisestä ja niiden käytön lisäämisestä. Siten voimme parhaiten turvata maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuden.

Koulukiusaaminen saatava kuriin!

Eduskunnassa järjestettiin 22.4.2009 seminaari aiheesta edellytykset nuorten hyvinvoinnille. Seminaarissa kuultiin nuorten parissa työskenteleviä asiantuntijoita ja nautittiin Kallion ilmaisutaitolukion oppilaiden hienoista esityksistä. Osallistuin tilaisuudessa paneelikeskusteluun, jossa puhuin erityisesti koulukiusaamisen ennaltaehkäisyn tärkeydestä.

 Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus turvalliseen elämään ja arkeen, jossa ei tarvitse pelätä sen enempää kotona kuin koulussakaan. Valitettavasti nämä oikeudet jäävät monen kohdalla toteutumatta. Kiusatuksi tuleminen vahingoittaa vakavasti nuoren ihmisen itsetuntoa ja saattaa johtaa vielä aikuisenakin jatkuviin mielenterveyden ongelmiin. Seuraukset voivat olla hyvinkin kohtalokkaat, kuten Jokelan ja Kauhajoen järkyttävät murhenäytelmät osaltaan todistavat.

 Kiusaamisen ehkäisyssä tarvitaan aktiivista yhteistyötä opettajien, muun kouluhenkilökunnan, vanhempien ja oppilaiden välillä. Usein ongelmiin puuttumista vaikeuttaa yleinen ilmapiiri, jossa kiusaamiselta suljetaan silmät, kun ei muutakaan osata. Tällaisesta ilmapiiristä tulee kaikissa kouluissa pyrkiä eroon. Tarvitaan rohkeutta kohdata ja käsitellä epämiellyttävätkin asiat. On ymmärrettävä, että kiusattujen kärsimyksistä ovat vastuussa aktiivisten kiusaajien lisäksi kaikki sivustakatsojat, jotka eivät tilanteeseen puutu. Kiusaamiseen puuttumattomuus on sen äänetöntä hyväksyntää.

Porvoo elokuvateatterin ja keilaradan ylläpitäjäksi?

Vaikka Uusimaan (8.4.2009) mukaan Taidetehdas-asiassa ei ole enää tulossa suurempia muutoksia, toivon, että asiaa edelleen harkitaan ennen lopullista päätöksentekoa. Koko projektia pitää tarkastella huolella erityisesti Porvoon kaupungin ydintoimintojen ja talouden kannalta. Mielestäni tämä on Porvoon kaupunginjohtajan tärkeimpiä työtehtäviä tällä hetkellä. Olisi ollut hyvä saada ajoissa tietoa koko Taidetehtaan alueen toiminnoista ja sitten vasta miettiä siihen sopivaa toteuttamismallia. Nyt tämä suuren luokan hanke tuodaan valtuustoon muodossa ota tai jätä, kaikki yhdellä kerralla. Alueelle suunnitellaan asuntoja, kauppakeskusta, hotellia ja kulttuuritoimintoja.

Haluaisin saada tarkempaa tietoa ns. “mediakeskuksen” toiminnasta, jonka suuruus on suunnitelmissa 1 990 neliötä ja vuokra lähes 400 000 euroa vuodessa. Mielestäni sen nimi johtaa harhaan, sillä kysymys on elokuvateatterista, jonka kellarissa on keilarata. Ihmettelen, onko Porvoon kaupungin ydintoimintaa olla mukana riskinkantajana ja rahoittajana elokuvateatterin ja keilaradan ylläpidossa samalla kun kyläkouluja ajetaan alas. “Mediakeskus” on kallis osa projektia. Jos yksityiset yritykset ovat kiinnostuneita siitä, ne voisivat rahoittaa ja rakentaa sen omalla riskillään, jota ei pitäisi siirtää kaupungin vastuulle.

On varmasti tarpeellista kehittää Porvoon kaupungin ylläpitämää matkailua ja sen hallintoa, mutta onko matkailun paras sijaintipaikka länsirannalla, kaukana vanhasta kaupungista. Myös matkailun yhtiöittämistä on vaikea ymmärtää. Tuntuu siltä, että jälleen halutaan piilottaa verovaroilla ylläpidettävää kunnallista toimintaa ja sen taloutta osakeyhtiön tarjoaman suojaverhon taakse.

Olemmeko todella valmiita tuhlaamaan mahdollisesti miljoonia euroja tähän länsirannan projektiin, vaikka olennaista tietoa ja laskelmia koko hankkeesta puuttuu edelleen. Emme tiedä, paljonko rakennusyhtiö sijoittaa Taidetehtaan korjaukseen, jonka se sitten vuokraa kaupungille (6 940 neliötä, vuosivuokra 670 000 euroa). Huonoa vuokramallissa on myös tilanne 20 vuoden jälkeen, jolloin kaupungilla olisi oikeus lunastaa Taidetehtaan tilat takaisin omistukseensa tai vaihtoehtoisesti jatkaa vuokralaisena, jolloin “vuokran suuruus tarkistetaan markkinahintaiseksi, mikä käytännössä merkitsee rajua vuokrankorotusta”. Myös alueen kunnallistekniikan rakentamisen hinta on mielenkiintoinen tieto, joka puuttuu.

Tällä hetkellä emme tiedä, kuinka paljon Taidetehtaan projekti kokonaisuudessaan maksaisi Porvoon kaupungille. Näin aikana, jolloin Porvoo sulkee kaksi kyläkoulua virkamiesten esittämiin heikkotasoisiin “säästölaskelmiin” vedoten! Näin aikana, jolloin puhumme koko henkilöstön lomautuksesta ja muista peruspalvelujen leikkauksista! Kun puuttuvat tiedot on saatu, voimme edes osittain ottaa kantaa siihen, kuinka kalliiksi tämä “osamaksu-leasing-vaihtokauppa-sopimus” tulee veronmaksajille. Huono taloudellinen tilanne ei saa johtaa siihen, että kaupungin menoja sidotaan vuosikymmeniksi eteenpäin sopimuksilla, joiden yksittäiset maksuerät hukutetaan kaupungin budjettiin. Tämä ajatus- ja toimintatapa on osasyy Porvoon talouden huolestuttavaan epätasapainoon.