Porvoon Perussuomalaisten Perinteinen Ystävänpäivän Soppatykkitilaisuus

Tarjolla hernesoppaa, näkkileipää ja kuumaa mehua.

Tervetuloa!

lauantaina 13.2.2010 kello 11.00 – 14.00

paikka: Linja-autoaseman pääty, Lundinkatu 12, Porvoo

Paikalla Porvoon Perussuomalaisten edustajia, mukana mm. Pirkko Ruohonen-Lerner, Veijo Eskelinen, Susan Öhman ja Sauli Muhonen

Kesätyöpaikkojen arvonta kohtelisi nuoria tasa-arvoisesti

Työttömyystilanne maassamme on heikkenemässä, ja erityisesti nuorisotyöttömyys on pahentunut lyhyessä ajassa merkittävästi. Pitkään jatkuessaan työttömyys aiheuttaa köyhyyttä, jolla puolestaan on monia haitallisia vaikutuksia elämänlaatuun. Erityisesti lapsiperheiden köyhyydellä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Rahan puute kiristää tunnelmaa kotona, harrastuksista joudutaan tinkimään, ja lasten huoli ja häpeä perheen tilanteesta on usein suurta. Pahimmillaan taloudelliset ongelmat synnyttävät yhä vaikeampia ongelmia kuten masennusta, päihteiden liikakäyttöä ja perheväkivaltaa.

Tutkimusten mukaan työttömyys ja huono-osaisuus siirtyvät usein sukupolvelta toiselle: vanhempien työttömyys lisää nuorten työmarkkinoille siirtymisen vaikeutta. Myös vanhempien sosioekonomisella asemalla on selkeä yhteys työttömyyden periytymiseen. Nuorten työttömyys ja syrjäytyminen puolestaan kulkevat käsi kädessä, ja erityisesti työttömät nuoret miehet ovat vaarassa ajautua pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Tämä tulee kalliiksi paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti. Tutkimusten mukaan yhdestä syrjäytyneestä koituu yhteiskunnalle jopa miljoonan euron lasku.

Ylisukupolvista työttömyyttä ja siihen liittyvää syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä ennalta antamalla kaikille nuorille tasavertaiset mahdollisuudet saada kesätyötä ja siten päästä työelämään kiinni. Hyvät kesätyöpaikat ovat usein kiven alla, ja jokaiselle nuorelle on tulevaisuuden kannalta tärkeää saada työkokemusta ja mahdollisesti ”jalka oven väliin” sopivassa työpaikassa. Olisi siis tärkeää, että kaikki hakijat olisivat aidosti samalla viivalla töitä hakiessaan. Porvoon perussuomalaisten mielestä oikeudenmukainen tapa jakaa kuntien kesätyöpaikat olisi arpominen: tällöin kaikilla nuorilla olisi taustaan katsomatta yhtäläiset mahdollisuudet työllistyä. Olemme tehneet Porvoossa valtuustoaloitteen, jossa esitimme siirtymistä arvontakäytäntöön. Lisäksi esitimme, että Porvoon kaupunki lisää nuorten kesätyöntekijöiden määrää talouskriisin aikana 50:llä vuosittain, ja että rekrytoinnit hoidetaan mahdollisimman avoimesti ja oikeudenmukaisesti.

Työpaikkojen arvonta kohtelisi kaikkia nuoria tasa-arvoisesti, riippumatta heidän suhteistaan ja perhetaustastaan. Käytännöstä ei koituisi kaupungille ylimääräisiä kustannuksia, mutta monelle nuorelle se antaisi arvokkaan mahdollisuuden päästä elämässään eteenpäin. Ensimmäinen kesätyöpaikka voi tuoda tullessaan parempia työllistymismahdollisuuksia myös tulevina kesinä, ja työssä luodut verkostot helpottavat usein myös vakituisen paikan löytymistä valmistumisen jälkeen.

Arvontakäytäntö ei tuottaisi ongelmia sellaisten työpaikkojen kohdalla, joiden täyttämiseen ei vaadita erityistä ammattitaitoa, ja mikäli työpaikka edellyttäisi kielitaitoa tai muuta erikoisosaamista, voitaisiin hakemuksista valita arvottavaksi vain ne, jotka täyttävät tarvittavat kriteerit. Siten samantasoisilla hakijoilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet saada haluamansa kesätyö, ja työnantaja saisi työntekijän, jolla on tarvittavat taidot työn tekemiseen.

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

God Jul och Gott Nytt År – Merry Christmas and Happy New Year

Palkattomassa harjoittelussa on hyväksikäytön makua

Viime vuosien aikana työttömien aktivointipolitiikka on johtanut järjestelmään, jossa työnantajat poimivat työvoimapoliittisilta kursseilta itselleen sopivia työharjoittelijoita useiden kuukausien palkattomille harjoittelujaksoille. Aiheesta kertoi marraskuussa Ylen MOT-ohjelma. Olen ottanut aiheen esille eduskunnan täysistunnossa budjettikeskusteluiden yhteydessä ja jättänyt siitä myös ministerille kirjallisen kysymyksen.

 Työharjoittelijat ovat usein korkeasti koulutettuja, jo ennestään kokeneita työntekijöitä, ja itse harjoittelu on täyttä työtä. Siitä ei kuitenkaan työnantajan puolelta makseta mitään, vaan harjoittelijat elävät työmarkkinatuella tai työttömyysturvaansa vastaavalla koulutustuella. Mahdollisuudet työllistyä harjoittelupaikan tarjonneeseen yritykseen harjoittelujakson jälkeen ovat lähinnä teoreettiset, sillä yritysten kannalta edullisempaa on ottaa aina uusi harjoittelija tekemään ilmaista työtä.

Palkatonta työtä teetetään myös opiskelijoilla. Ammatti- ja ammattikorkeakouluissa opintoihin kuuluu yleisesti pakollinen työharjoittelujakso, ja vain harvat onnistuvat löytämään harjoittelupaikan, josta maksetaan palkkaa. Tapauksissa, joissa opiskelijan työhön perehdyttämiseen kuluu työnantajalta merkittävästi resursseja, on palkattomuus perusteltua, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun henkilö on asiansa oppinut ja työskentelee täysipainoisesti ilman ohjausta, tulisi työstä saada korvausta.

 Opetusministeriö ei pidä lukua siitä, kuinka monta henkilötyövuotta opiskelijat sekä erilaisissa työllistämistoimenpiteissä olevat ihmiset tekevät palkatonta työharjoittelua, mutta syytä olisi: MOT-ohjelman laskujen mukaan määrä oli vuonna 2008 yli 60 000 henkilötyövuotta. Tilanteeseen tulisi puuttua pikimmiten, sillä nykyjärjestelmä mahdollistaa osaavien ja työhaluisten ihmisten häikäilemättömän hyväksikäytön ja suorastaan kannustaa työnantajia siihen.

Talousrikostutkintaan ja tuomioistuinten toimintaan tarvitaan lisäresursseja

Eduskunta on käsitellyt kuluvalla viikolla valtion vuoden 2010 talousarviota. Tiistaina 15.12. vuorossa olivat oikeusministeriön hallinnonalaan liittyvät asiat. Nostin pitämissäni täysistuntopuheenvuoroissa esiin mm. talousrikokset sekä oikeudenkäyntien kestoajat.

 Talousrikostutkintaan liittynyt rikoshyödyn jäljittäminen ja takaisin saaminen ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Vuonna 2008 on laskennallisen haltuun saadun rikoshyödyn arvioitu tuottavan valtiolle ja asianomistajille lähes 130 000 euroa henkilötyövuotta kohden. Tämä jos mikä on tuottavaa toimintaa, ja siihen tulisi saada merkittävästi enemmän resursseja. Poliisin ja veroviranomaisten yhteistyöllä voitaisiin puuttua nykyistä vieläkin tehokkaammin myös reaaliaikaisiin talousrikosasioihin, joiden lukumäärän arvioidaan kasvavan huomattavasti taloudellisen taantuman aikana.

Vuodesta toiseen olemme saaneet lukea Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomen valtiolle antamista tuomioista, kun oikeudenkäyntien kestoajat ovat ylittäneet kaikki sopivuuden rajat. Ilman riittäviä henkilöstöresursseja tuomioistuimissa ei yksinkertaisesti kyetä lyhentämään asioiden käsittelyaikoja. Erityisesti Pääkaupunkiseudun käräjäoikeuksien tilanne on todella hankala, ja taantuman jatkuessa on pelättävissä, että juttumäärät kasvavat entisestään.

Lautamiesjärjestelmän uudistuksen säästöt piti kohdentaa kaikista ruuhkautuneimpien tuomioistuinten toimintaan. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka suuressa määrin nämä säästöt menivät poliisin, syyttäjän ja Porvoon käräjäoikeuden kuluihin, kun ne joutuvat selvittämään ja jakamaan oikeutta Ruandan maaperällä. Viimeisimpien arvioiden mukaan tämän oikeusjutun kokonaiskustannukset saattavat nousta jopa 3 miljoonaan euroon. Toivottavasti Suomesta ei löydy lisää vastaavanlaisia tapauksia!

Julkishallinnon kallis kokovartalokorruptio

Marraskuun 11.-12. päivä pidetyssä Porvoon kaupunginvaltuuston budjettikokouksessa käytettiin tuntikaupalla aikaa yksityiskohtaiseen keskusteluun vuoden 2010 talousarviosta. Pikkusummista väännettiin kättä kahden päivän ajan, kun taas 8.12. pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin olankohautuksella yli 9 miljoonan euron ylitykset kuluvan vuoden talousarvioon. Kyseessä ei ole uusi eikä yllättävä asia, vaan näin on Porvoossa toimittu jo vuosien ajan. Tulokset ovat nähtävissä kaupungin taloudessa, ja huonojen päätösten hinnan maksavat kuntalaiset.

Resursseja tuhlataan epämääräisiin strategioihin ja niihin liittyviin tuloskortteihin, kun tosiasiassa kaiken suunnittelun, seurannan ja päätöksenteon pitäisi tapahtua talousarvion ympärillä. Nähdäkseni keskeinen ongelma on, että meillä Porvoossa ei ole ollut vuosikausiin ammatillisesti pätevää johtoa, sillä jäsenkirja ja suhteet ovat perinteisesti painaneet virkoja jaettaessa ammattitaitoa enemmän.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 1. päivä joulukuuta kunnallispolitiikan dosentti, JHTT Silvo Kaasalaisen laatima erittäin ajankohtainen vieraskynäkirjoitus, jossa kyseenalaistettiin Suomen asema maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukossa juuri poliittisten virkanimitysten yleisyyden tähden. Kaasalainen kutsui valtion- ja kunnallishallinnon poliittisia virkanimityksiä osuvasti “julkishallinnon kokovartalokorruptioksi”. On jo aikakin, että tästä maamme tavasta puhutaan ääneen ja toivon, että avoin keskustelu aiheesta johtaa ajan myötä vanhojen mallien murtumiseen ja aidosti korruptoimattomaan päätöksentekoon. Kuten Kaasalainen kirjoituksessaan totesi, eivät pelkät poliittiset ansiot tee ihmisestä virkaan ammatillisesti päteviä – vain poliittisesti sopivia.

Kyläkoulujen lakkauttaminen on lyhytnäköistä politiikkaa!

Kyläkoulujen lakkauttamiset ovat herättäneet viime aikoina runsaasti kiivasta keskustelua. Osallistuin tiistaina 1.12. Suomenkylän koulussa järjestettyyn tilaisuuteen. Kodikas, yli 100 vuotta toiminut koulu sijaitsee turvallisessa ja puhtaassa ympäristössä luonnon keskellä, kuitenkin vain muutaman kilometrin päässä keskustasta. Koulu on menestynyt erinomaisesti useissa valtakunnallisissa osaamista mittaavissa ja muita taitoja vaativissa kisoissa. Ympärillä asuu paljon lapsiperheitä, jotka ovat muuttaneet alueelle nimenomaan turvallisen koulun takia. Saman viikon lauantaina 5.12. osallistuin mielenosoitukseen, jossa vaadittiin Porvoon kyläkoulujen säilyttämistä. Paikalla oli useita kymmeniä vanhempia lapsineen.

Lakkauttamispäätöksiä on perusteltu vaikean taloustilanteen edellyttämillä säästötavoitteilla, mutta tosiasiassa kysymys on priorisoinnista. Koulupäätökset ovat mitä suurimmassa määrin poliittisia. Venäjän professuuri maksaa 50 000 euroa vuodessa eli seitsemän vuoden sopimusaikana 350 000 euroa Porvoolle. Albert Edelfelt –koulun rakentamisen hinnaksi tuli kaiken kaikkiaan 20 miljoonaa euroa, mikä on puolet enemmän kuin alkuperäinen kustannusarvio osoitti. Tällaisten jättisummien rinnalla kyläkoulujen lakkauttamisista saatavat säästöt ovat pikkurahoja. Jos Porvoo olisi sijoittanut 20 miljoonaa eri koulujen pahimpien teknisten vikojen korjaamiseen ja kyläkoulujen säilyttämiseen olisi tilanne myös useiden kuntalaisten kannalta toivottu.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavien palveluiden leikkaaminen on lyhytnäköistä politiikkaa, josta koituu pahimmillaan pitkällä tähtäimellä suuri lasku yhteiskunnan maksettavaksi. Itse tulen valtuustossa äänestämään kyläkoulujen säilyttämisen puolesta

Eduskunnan internetsivuilta löydät tietoa toiminnastani

Eduskunnan internetsivuilta löydät tietoa toiminnastani:

• Oma pääsivu eduskunnassa

• Valtiopäivätoimien haku

• Tekemäni aloitteet

• Suulliset ja kirjalliset kysymykset ministereille

• Puheenvuorot täysistuonnoissa

Perussuomalaisia arvoja Porvoon 2010 talousarviokäsittelyssä

Valtuuston talousarviokokouksessa hyväksyttiin viisi käyttötalouden nettomäärärahaa eri toimialoille, muutama isompi investointikohde ja joitakin taloudellisia sekä toiminnallisia tavoitteita. Lisäksi korvamerkittiin tiettyjä määrärahoja. Lopuksi todettiin, että on jätetty useita pöytäkirjamerkintöjä ja äänestettiin toivomusponsista, joita ei edes luettu ääneen kokouksessa tai jaettu valtuustolle. Viime vuosina juuri mitkään näistä valtuustotasolla ”sitovista” asioista eivät ole toteutuneet; ylityksiä on tullut 5-15 miljoonaa euroa vuodessa ja investoinnit ovat paisuneet alkuperäisistä arvioista. Perussuomalaisten valtuustoryhmä esitti useita säästökohteita ja muutaman menolisäyksen samalla sitovuustasolla kuin valtuusto käsittelee talousarviota.

 Talousarvio 2010 ja taloussuunnitelma 2010–2012 -asiakirjoissa Mannerheiminkadun sillan kokonaiskustannusarvioksi oli esitetty 5,3 miljoonaa euroa. Eräiden arvioiden mukaan matala silta maksaisi kaksi miljoonaa enemmän kuin korkea. Esitimme valtuustossa, että vain halvimman siltavaihtoehtomallin valmistelutyötä jatkettaisiin. Lisäksi esitimme, että Kuninkaanportin alueen kiinteistöjen vuokrasopimukset ja vastaavat muut vanhat ja uudet sopimukset selvitetään ja otetaan tarkkailuun. Virkamiesten sopimusvaltuuksia tulisi mielestämme rajoittaa siten, että he saisivat neuvotella maksimissaan 3-5 vuoden vuokrasopimuksista, jotka tuotaisiin valtuustolle tiedoksi talousarviovuoden aikana.
Kirjoittaessaan puhtaaksi edellä kuvattua esitystämme oli hallinto maininnut valtuustolle jaetussa äänestyspohjatekstissä ainoastaan seuraavaa: ”1 milj. euroa Mannerheiminkadun siltavaihtoehdot: ohjeistus valmistelulle kaupunginvaltuustotasolta.” Kysyessäni hallintojohtaja Outi Lumijärveltä ja talousjohtaja Raija Vanialalta, kuka oli muuttanut talousarvioesitystämme asiasisältöä, ei kukaan tunnustanut. Tämä episodi ei lisää luottamusta Porvoon hallintoa kohtaan!

 Valtuustoryhmämme esitti, että Kuninkaanportin liittymäselvitystä ei jatkettaisi, koska Porvoon kaupungilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa tätä noin kahden miljoonan euron hanketta. Esitimme myös, että Taidetehdas-sopimuksia ei lähdetä toteuttamaan. Näin saataisiin säästöä noin miljoona euroa vuositasolla seuraavat 20 vuotta. Vain hölmöläinen luovuttaa ilmaiseksi kiinteistönsä ja menee siihen sitten vuokralaiseksi! Kaikki Länsirannan ja Taidetehtaan tontit tulisi myydä julkisen tarjouskilpailun perusteella tahoille, jotka ovat valmiita maksamaan markkinahinnan näistä keskusta-alueen arvotonteista.

 Mielestämme Porvoon A-asuntojen tuottotavoite 150 000 euroa olisi pitänyt poistaa talousarviosta, sillä yhtiön talous ja asukkaiden maksukyky eivät lama-aikana kestä ylimääräisiä rasitteita. Hävisimme tämän äänestyksen kuten myös esityksemme grafiikan-pajan toiminnan turvaamisesta.

 Kaiken kaikkiaan esitimme monta miljoonaa euroa enemmän säästöjä kuin uusia menokohteita. Halusimme lisärahaa omaishoidontukeen ja lasten kotihoidontukeen ja osittain nämä meille tärkeät tavoitteet toteutuivatkin. Kyläkoulut olisimme säilyttäneet ennallaan, mutta tietyt liikemiespiirit ja hyvä veli -verkostot olisivat saaneet meiltä kylmää kyytiä.

Vuorotteluvapaajärjestelmä tuo joustavuutta työelämään

Eduskunnassa käsiteltiin 10.11.2009 hallituksen esitystä, jossa esitettiin aiemmin määräaikaisessa kokeilussa ollutta vuorotteluvapaalakia säädettäväksi pysyväksi. Kannatin kyseistä esitystä, sillä mielestäni vuorotteluvapaajärjestelmä tuo kaivattua joustavuutta työelämään. Siinä missä vapaalle jäävät työntekijät saavat hengähdystauon vuosien puurtamisesta sekä aikaa perheilleen ja harrastuksilleen, saavat heidän sijaisikseen palkatut henkilöt arvokasta työkokemusta, joka auttaa ponnistamaan eteenpäin työelämässä sijaisuuden jälkeenkin. Erityisesti nuorille ja pitkäaikaistyöttömille tämä on hyvä mahdollisuus päästä kiinni työelämään. Pitkäaikaistyöttömien osuus vuorottelusijaisista oli Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnön mukaan vuoteen 2002 saakka hyvin pieni, mutta vuonna 2002 heidän osuutensa nousi 17 prosenttiin ja vuonna 2003 jo lähes 30 prosenttiin.

Tutkimuksen mukaan yleisimmät syyt jäädä vuorotteluvapaalle olivat halu pitää taukoa työelämästä, saada lisää aikaa perheelle, työpaineet ja stressi sekä levon tarve. Näitä syitä on varmasti jokaisen helppo ymmärtää, ja uskon, että monen kohdalla pidetty vapaa palvelee tarkoitustaan. On kuitenkin olemassa näyttöä, jonka mukaan vuorotteluvapaalla olleiden työura jää lyhyemmäksi kuin muilla palkansaajilla. Syyt tähän tulisi selvittää. On mahdollista, että näiden henkilöiden kohdalla työhyvinvoinnissa on ollut puutteita ja työn kuormitus ennen vuorotteluvapaata on ollut niin suurta, ettei muutaman kuukauden hengähdystauko ole riittänyt tilanteen korjaamiseksi. Onkin tärkeää, että työpaikoilla kiinnitetään huomiota työntekijöiden jaksamiseen ja työoloihin vaikuttaviin tekijöihin, kuten esimerkiksi esimiestyön laatuun.

EI kauppojen sunnuntai-aukioloille

Kauppojen aukiolo-oikeuden laajentamista käsittelevä hallituksen esitys herätti Eduskunnassa kiivasta keskustelua 10.11.2009. Esityksen mukaan vähittäiskaupat voisivat juhlapäiviä lukuun ottamatta olla avoinna sunnuntaisin ympäri vuoden. Itse vastustan aukiolo-oikeuden laajentamista niiden monien ongelmien vuoksi, joita siitä seuraisi kuluttajille, perheille, ympäristölle sekä pienille ja keskisuurille yrityksille.

Uudistus vie toteutuessaan monilta kaupan alan työntekijöitä ja pienyrittäjiä viikon ainoan koko perheen yhteisen ja varman vapaapäivän. Erityisen hankalaan asemaan joutuvat kauppakeskuksissa sijaitsevat pienet erikoisliikkeet, joiden aukioloajoissa joudutaan noudattamaan kauppakeskusten sanelemia sääntöjä. Tällaisissa liikkeissä kauppa käy heikosti sunnuntaisin, eikä yrittäjillä välttämättä ole varaa maksaa työntekijöille korkeita sunnuntailisiä, minkä seurauksena he joutuvat olemaan töissä itse. Työn kuormittavuus ja riski uupua kasvavat. Kauppojen aukiolon laajentaminen vaikuttaa myös useisiin kaupan yhteydessä toimiviin ammattiryhmiin. Kun ihmiset joutuvat tekemään enemmän viikonlopputöitä, perheiden yhteinen aika vähenee. Sunnuntaityön lisääntyminen asettaa merkittäviä haasteita erityisesti yksinhuoltajien arjen sujumiselle, ja myös kunnille aiheutuu lisäkustannuksia sunnuntaityötä tekevien vanhempien lasten päivähoitokustannusten muodossa.

Mielestäni tässä kulutuskeskeisessä yhteiskunnassamme olisi kaikkien edun mukaista, että edes yksi päivä viikossa rauhoitettaisiin levolle, harrastuksille ja yhdessäololle perheen ja ystävien kanssa. Mikäli esitetty laki tulevaisuudessa astuu voimaan, toivon, että kaikki samoin ajattelevat ihmiset äänestävät jaloillaan ja pidättäytyvät käymästä ostoksilla sunnuntaisin!

Porvoo-konsernin kaikki työpaikat julkiseen hakuun!

Olen jättänyt Helsingin hallinto-oikeudelle valituksen, jossa pyydän Porvoon kaupunginvaltuuston apulaiskaupunginjohtajan viran hoitamista koskevan päätöksen kumoamisesta. Suomen perustuslain 125 §:n mukaan yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Valinta virkaan tulee tehdä soveltaen kuhunkin virkaan säädettyjä kelpoisuusehtoja ja perustuslaissa mainittuja yleisiä nimitysperusteita sekä laeissa ja muissa säännöksissä määrättyjä erityisiä perusteita. Laki kunnallisesta viranhaltijasta määrää, että virat ja toimet pitää panna julkiseen hakuun. Kuitenkin ilman hakumenettelyä voidaan virkasuhteeseen ottaa henkilö määräajaksi. Porvoon omat, perustuslakia ja muita lakeja alhaisemman hallinto- ja toimintasäännön 32 §:n mukaan virka saadaan täyttää sitä haettavaksi julistamatta, kun kysymyksessä on henkilön ottaminen sellaiseen virkaan, jota vastaavia tehtäviä hän on hoitanut kaupungissa työsopimussuhteessa tai määräaikaisena viranhaltijana vähintään kuusi kuukautta ja määräaikaisen kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajan virkasuhteen jatkaminen. Edelleen ”Apulaiskaupunginjohtajan, sivistysjohtajan, sosiaali- ja terveysjohtajan, teknisen ja ympäristöjohtajan sekä pelastusjohtajan virkaan voidaan suostumuksensa nojalla ottaa sellainenkin henkilö, joka ei ole hakenut virkaa ja jonka kelpoisuudesta on esitetty selvitys.” Porvoon kaupunginvaltuustolle ei valintakokouksessa esitetty asianmukaista selvitystä Fredrick von Schoultzin kelpoisuudesta.

Porvoon apulaiskaupunginjohtajan yhtenä kelpoisuusvaatimuksena on hyvä perehtyneisyys kunnallishallintoon. Fredrick von Schoultz on jo aikaisemmin kertaalleen valittu Porvoon vt. apulaiskaupunginjohtajan viransijaiseksi ilman julkista hakumenettelyä. Kyseistä tehtävää hän on hoitanut 16.7.2007-31.12.2007, yhteensä viisi ja puoli kuukautta. Tämän lyhyehkön työjakson aikana ei mielestäni voida katsoa, että hän olisi saavuttanut hyvää perehtyneisyyttä kunnallishallintoon.

Jos Porvoon apulaiskaupunginjohtajan virka jälleen täytetään ilman normaalia, julkista hakuprosessia, saa von Shoultz osakseen erityiskohtelua, jota kukaan muu kyseisestä virasta kiinnostunut potentiaalinen hakija ei voi saada. Mikäli hän hoitaa apulaiskaupunginjohtajan virkaa 1.10.2009-31.8.2010 eli yhteensä 11 kuukautta, voidaan hänet kaiken lisäksi Porvoon hallinto- ja toimintasäännön 32 §:n mukaan valita sijaisuuden päättyessä vakituiseksi viranhaltijaksi ilman minkäänlaista hakumenettelyä. Tämä ei ole uutta, sillä näin Porvoossa on toimittu useissa viranhakumenettelyissä aikaisemminkin.

Kunnan alhaisilla johtosäännöillä ei pitäisi voida kiertää systemaattisesti perustuslain ja muiden lakien määräämiä virkanimitysten pääsääntöjä. Porvoo-konsernin kaikki työpaikat tulisi aina laittaa julkiseen hakuun ja valita tehtäviin ne henkilöt, jotka parhaiten täyttävät työssä vaadittavat kriteerit. Myös kuntien tuottavuuden parantamiseksi olisi ensiarvoisen tärkeätä valita niiden kaikkiin tehtäviin – ja erityisesti johtajatasolle – työmarkkinoiden parhaat mahdolliset voimat.

Nyt ammutaan tykillä kuntavaalien hyttysiä!

Vaali- ja puoluerahoitustoimikunta on saanut työnsä päätökseen ja luovutti perjantaina mietintönsä ministeri Braxille (vihr). Olen tyytyväinen vaalirahoituksesta käytyyn laajaan julkiseen keskusteluun, mutta valitettavasti uuteen lakiin on jäämässä merkittäviä aukkoja.

 Suurimpana epäkohtana pidän sitä, että eduskunta- ja europarlamenttivaalien ehdokkaista noin 90 prosenttia jää edelleen kaiken ilmoitusvelvollisuuden ja valvonnan ulkopuolelle. Näissä kampanjoissa liikkuu usein todella suuria rahasummia, ja siksi ne olisi pitänyt ehdottomasti saada ilmoitusvelvollisuuden piiriin ja Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) kontrolliin.

 Eduskuntavaaleissa 2007 oli 2.004 ehdokasta. Heistä 200 kansanedustajaa ja 73 varaedustajaa oli velvollisia tekemään vaalirahoitusilmoitukset. Kaiken ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäi 1.731 ehdokasta. Vastaavasti europarlamenttivaaleissa 2009 oli 241 ehdokasta, joista 13 valittiin europarlamenttiin ja 6 varasijalle. Vain nämä 19 olivat ilmoitusvelvollisia vaalirahoituksestaan ja 222 jäi kaiken ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle, vaikka joukossa oli yli 100.000 euron kampanjoita. Nämä ongelmat ovat edessämme myös tulevissa vaaleissa, jos hallitus ei ministeri Braxin johdolla korjaa asiaa.

 Samanaikaisesti kun eduskunta- ja europarlamenttivaalien jättikampanjoita rahoittajineen jää täydelliseen pimentoon, tulee tiukan ilmoitusvelvollisuuden piiriin noin 20.000 kunnallisvaalien valtuutettua ja varavaltuutettua. Jatkossa he kaikki ovat uhkasakon uhalla velvollisia jättämään monisivuiset vaalirahoitusilmoituksensa VTV:lle, vaikka useilla heistä vaalikuluja on ollut tasan nolla euroa. Nämä ilmoitukset tulevat tukkimaan VTV:n, mikäli virasto ei saa riittävästi määrärahoja uusien tehtäviensä järjestämiseen. Nyt ammutaan tykillä kuntavaalien hyttysiä samanaikaisesti kun pari tuhatta eduskunta- ja europarlamenttivaalien ehdokasta porskuttelee jatkossakin kaiken kontrollin ulkopuolella.

Pikkukampanjat suureen syyniin

Useissa medioissa on esitetty johtavien poliitikkojen superlatiivintäyteisiä, ylistäviä lausuntoja Suomen vaalirahoituksen historiallisesta uudistuksesta.

Kertomatta on jäänyt seuraava epäkohta: Eduskuntavaaleissa 2007 oli yhteensä 2 004 ehdokasta. Kaikki 200 kansanedustajaa ja 73 varaedustajaa ovat velvollisia tekemään vaalirahoitusilmoitukset. (eduskuntapuolueilla on kussakin vaalipiirissä vain yksi varaedustaja). Eduskuntavaaleissa ilmoitusvelvollisia on 273. Kaiken ilmoitusvelvollisuuden ja valvonnan ulkopuolelle jää edelleen 1 731 eduskuntavaalien ehdokasta.

 Europarlamenttivaaleissa 2009 oli yhteensä 241 suomalaista ehdokasta, joista 13 valittiin europarlamenttiin ja 6 varasijalle. (Valitut edustavat 7 puoluetta, ja kullakin puolueella tai vaaliliitolla on yksi varaedustaja.) Europarlamenttivaalien 241 ehdokkaasta vain 19 on ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Vastaavasti 222 ehdokasta jää edelleen kaiken ilmoitusvelvollisuuden ja valvonnan ulkopuolelle.

Kunnallisvaaleissa 2008 oli 38 509 ehdokasta. Heistä 10 412 valittiin valtuustoihin ja 10 412 varavaltuutetuiksi. Nykysysteemissä he kaikki ovat uhkasakon uhalla velvollisia jättämään ilmoitukset vaalirahoituksesta Valtiontalouden tarkastusvirastolle. ”Historiallisen” uudistuksen myötä Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) joutuu siis käsittelemään 20 824 kunnallisvaalien vaalirahoitusilmoitusta, joista Ylen selvityksen mukaan 93 prosenttia on pienempiä kuin 1000 euroa.

 Tällä hetkellä VTV ei ole saamassa lisäresursseja uusiin tehtäviinsä. Kaiken ilmoitusvelvollisuuden ja kontrollijärjestelmän ulkopuolelle jää 1 731 eduskuntavaalien ja 222 europarlamenttivaalien kampanjaa, joissa on mukana myös merkittävää ulkopuolista rahoitusta. Useat eduskunta- ja europarlamenttivaalien ehdokkaista ovat myös kotikuntiensa tärkeimpiä poliittisia päätöksentekijöitä.

Ihmettelen suuresti, kuinka tähän epäkohtaan ei ole haluttu tarttua!

Poliittiset virkanimitykset ovat maan tapa

Ranskassa on viime aikoina kohuttu presidentti Sarkozyn opiskelijapojan ehdokkuudesta huipputason työpaikkaan. Presidenttiä on syytetty poikansa suosimisesta. Näin Ranskassa, mutta kyllä meillä täällä Suomessakin osataan.

Virantäyttöä ei Suomessa ole perinteisesti mielletty poliittiseksi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta totuus on toisenlainen. Kuntatasolla monet virat ja toimet jaetaan jäsenkirjan perusteella ja sama koskee kunnallisia yhtiöitä, säätiöitä ja yhdistyksiä, joiden työpaikkoja ei aina edes laiteta avoimeen julkiseen hakuun. Jäsenkirjan lisäksi esimerkiksi sukulaisuus tai ystävyys usein ratkaisevat avointa paikkaa täytettäessä, vaikka lain mukaan pitäisi aina valita paras hakija. Yksityisten yritysten kohdalla tämän vielä ymmärtää, mutta julkisen sektorin tulisi ehdottomasti kohdella kaikkia kansalaisia tasapuolisesti.

 Nostin aiheen hiljattain esille eduskunnan suullisella kyselytunnilla, jossa tiedustelin pääministeri Vanhaselta, onko hän tietoinen siitä, etteivät Suomen perustuslain ja muiden lakien mukaiset nimitysperusteet useinkaan toteudu. Pääministeri totesi vastauksessaan jokseenkin ympäripyöreästi, että lain mukaisesta käytännöstä on pidettävä kiinni, ja korosti, että etenkin hallituksen nimityspolitiikassa kyseistä periaatetta seurataan ja noudatetaan. Pääministerin mukaan valvojien tulee puuttua asiaan, jos on tarvetta.

Pääministerin vastaus kertoo ylimalkaisuudessaan paljon suomalaisesta asenteesta poliittisia virkanimityksiä kohtaan. Ongelmalta halutaan sulkea silmät ja sen olemassaolosta vaietaan, ja yritykset avoimen keskustelun aikaansaamiseksi eivät johda mihinkään. Tämä on valitettavaa, sillä ongelma on todellinen: monissa kunnissa hyvillä työnhakijoilla ei ole mitään mahdollisuuksia tiettyihin virkoihin, sillä ne jaetaan poliittisin perustein. Etenkin näin taantuman aikana, kun työpaikoista kilpailevat yhä useammat, tulisi oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden olla tärkeimpiä hakuperiaatteita.

Maan tapa: Poliittiset virkanimitykset

Pirkko Ruohonen-Lerner/ps: Arvoisa puhemies! Ranskassa on kohuttu presidentti Sarkozyn opiskelijapojan ehdokkuudesta huipputason työpaikkaan. Presidenttiä syytetään poikansa suosimisesta. Näin Ranskassa, mutta kyllä meillä täällä Suomessakin osataan. Virantäyttöä ei Suomessa ole perinteisesti mielletty poliittiseksi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Totuus on kuitenkin toinen. Kuntatasolla monet virat ja toimet jaetaan jäsenkirjan perusteella ja sama koskee kunnallisia yhtiöitä, säätiöitä ja yhdistyksiä, joiden työpaikkoja aina ei edes laiteta avoimeen julkiseen hakuun. Jäsenkirjan lisäksi esimerkiksi sukulaisuus tai ystävyys usein ratkaisevat avointa paikkaa täytettäessä, vaikka lain mukaan pitäisi aina valita paras hakija. Julkisen sektorin tulisi kohdella kaikkia kansalaisia tasapuolisesti.

Kysyn asianomaiselta valtioneuvoston jäseneltä, onko hän tietoinen siitä, etteivät Suomen perustuslain ja muiden lakien mukaiset nimitysperusteet useinkaan toteudu, ja aikooko hallitus puuttua asiaan.

Pääministeri Matti Vanhanen: Arvoisa puhemies! Valvojien pitää puuttua asiaan, jos on tarvetta, mutta aivan niin kuin kysyjä totesi puheenvuorossaan, lain mukaan paras pitää valita, ja tästä on pidettävä kiinni ja varsinkin hallituksen nimityspolitiikassa tämä on se periaate, jota seurataan ja noudatetaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner/ps: Arvoisa puhemies! Vuonna 2004 Ranskan entinen pääministeri ja kansanedustaja Juppé sai ehdollisen vankeusrangaistuksen sekä vuoden vaalikelvottomuuden syyllistyttyään puoluevirkailijoiden palkkaamiseen Pariisin kaupungin virkoihin, vaikka kyseiset virkailijat todellisuudessa tekivät vuosikausia pelkästään puoluetyötä. Tämä palkkahuijaus oli yleisesti tiedossa puolueväen keskuudessa, mutta asialle ei tehty mitään. Tuomarit kutsuivat Juppén toimintaa kansalaisten luottamuksen pettämiseksi. Omasta mielestään hän oli toiminut vain maan tavan mukaisesti. Ranskan puolueet alkoivat saada 1990-luvun lopulla valtiolta taloudellista tukea, koska tätä ennen rahapula edisti niiden syyllistymistä kyseenalaiseen varainhankintaan.

Onko pääministeri tietoinen ranskalaisesta käytännöstä, jossa yritysten maksama vaalirahoitus on kielletty ja puolueiden edellytetään pärjäävän lähinnä valtion tuella? Eikö Suomen olisi syytä (Puhemies: Minuutti on jo kulunut!) ottaa oppia ranskalaisesta vaalirahoitusjärjestelmästä?

Pääministeri Matti Vanhanen: Arvoisa puhemies! Myöskään Suomessa ei ole missään tapauksessa mahdollista, että valtion tai kunnan tehtävässä ja palkoilla oleva tekee puoluetyötä. Se ei käy, eikä sitä vuosikausia katsottaisi, vaan se yksinkertaisesti pitää katkaista välittömästi, jos sellaista näkyy.

Puoluerahoituksen osalta asiaa valmistellut työryhmä on saanut oman esityksensä valmiiksi. Tässä toimikunnassa on myös perussuomalaisten edustaja ollut mukana. Hallitus pyrkii tämän työryhmän esityksen pohjalta tekemään lakiesityksen tämän vuoden aikana eduskunnalle.

Vaalirahoituksen likapyykki pyörii

Puheenvuoro eduskunnan täysistunnosa 30.9.2009

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on pesty vanhojen puolueiden vaalirahoitukseen liittyvää likapyykkiä jo puolitoista vuotta. Vaikka pyykkäreinä ovat olleet lukuisat maamme eturivin toimittajat, valtakunnallinen media ja monet muut mielipidevaikuttajat, ei vieläkään ole saatu puhdasta pesutulosta, sillä jatkuvasti, lähes päivittäin paljastuu yhä uusia ja entistä röyhkeämpiä rahan keräämiseen liittyviä lonkeroita.

 Nyt likapyykin sävyt alkavat olla harmaan sijasta mustia, vaikka pitkäkestoisen pyörityksen jälkeen pitäisi näyttää edes hieman valkeammalta. Muutama vuosi sitten Suomessa julkaistiin Tak ili kak -niminen kirja, jossa opetettiin venäläistä tapakulttuuria suomalaisille. Voisi luulla, että kyseinen teos on kirjoitettu keskustan puoluetoimistossa Apollonkadulla. Siitä lienee ammennettu oppia joillakin suunnilla vaalirahan keruuseen kaikenlaisilta hämäräperäisiltä liikemiehiltä sekä yhtiöiltä, säätiöiltä ja vastaavilta.

 Viimeisimmät uutiset kertovat, kuinka yleishyödyllisten asuntoyhtiöiden rahoja on käytetty eräiden poliitikkojen vaalirahoitukseen. Opiskelijoiden ja muiden vuokra-asujien asumisen tukemiseen tarkoitettuja rahoja on kahmittu useissa peräkkäisissä vaaleissa eräiden puolueiden ehdokkaiden vaalikampanjoihin. Nyt nämä rysän päältä kärynneet poliitikot sitten ilmoittavat eroavansa yhtiöiden johdosta, mutta jäävät edelleen roikkumaan kyseisten yhteisöjen hallintoelimiin. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, miksi he eivät eroa kokonaan tehtävistään, kun kerran itsekin ovat ymmärtäneet, että luottamus on menetetty.

 Arvoisa puhemies! Suomessa suurella rahalla voidaan ostaa näkyviä ja kuuluvia mainostoimistojen ammattilaisten luomia mielikuvakampanjoita, joiden avulla esimerkiksi Sampo-konsernin ääni saattaa painoarvoltaan olla yhtä suuri kuin 15 000 äänestäjän ääni, vaikka Sampo-konsernilla ei ole perustuslakimme mukaan edes äänioikeutta. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös tavalliset kunnallisverojen maksajat on pantu tietämättään täyttämään eräiden tärkeimpien kuntapoliitikkojensa vaalikassoja. Tuskin moni äänestäjä tiesi äänestyskopissa maksaneensa kotikuntansa ääniharavan kampanjakuluja taidekauppojen muodossa. Voidaankin kysyä, olisiko äänestyspäätös kenties ollut toisenlainen, jos ehdokkaiden ja puolueiden vaalikampanjoiden kaikista rahoittajista olisi ollut saatavilla totuudenmukaista tietoa jo äänestyshetkellä.

Perussuomalaisten mielestä on äärimmäisen huolestuttavaa, että samanaikaisesti kun kunnat leikkaavat peruspalvelujaan, korottavat kunnallisveroprosenttejaan ja ottavat lisävelkaa, ne syytävät veroeuroja valtaapitävien poliittisten puolueiden taulukauppoihin. On uskomatonta, kuinka jotkut ehdokkaat tai heidän asiamiehensä ovat kehdanneet tehdä myyntitarjouksia jopa kuntiensa kunnanjohtajille ja koulutuskuntayhtymien ja vastaavien verovaroilla ylläpidettävien tahojen johdolle. Pitää olla todella lujaluontoinen kunnanjohtaja, joka uskaltaa sanoa jämäkästi “ei” silloin, kun vaikutusvaltaisimmat kuntapäättäjät kaupittelevat taide-esineitä. Veronmaksajan kannalta on ikävää, että heidän rahoillaan ostetaan ylihintaista taidetta.

 Arvoisa puhemies! Moni hyväuskoinen kansalainen on äänestänyt vaaleissa julkkisehdokasta, vaikkapa entistä missiä tai urheilijalahjakkuutta, tietämättä, että tämä tosiasiassa kulkee vaaleista toiseen jopa talousrikoksiin syyllistyneiden kummisetiensä talutusnuorassa. Jostakin syystä valtamedia ei ole aikaisemmin osoittanut kiinnostusta edes julkisuuden henkilöiden kampanjoiden rahoittajiin. Ilmeisesti edustuskodin sisustuksen ja vaatekaapin sisällön on oletettu kiinnostavan kansaa enemmän. Nyt, kun ehdokkaiden kulissien takana kyhjöttäneet Merisalot ynnä muut tulevat päivänvaloon, saattaa tavallisten kansalaisten luottamus koko demokraattiseen järjestelmäämme horjua vakavasti, ja aivan syystä.

Näyttää siltä, että Suomesta on tullut varsinainen vaalirahoituksen veroparatiisi, jossa ongelmia vähätellään ja häivytetään vetoamalla maan tapaan. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole maan tapa, vaan vanhojen puolueiden tapa toimia. Historiallinen totuus on, että pitkäaikainen vallassaolo altistaa kaikenlaiselle korruptiolle.Perussuomalaiset eivät ole osallistuneet tähän korruptioon.

 Arvoisa puhemies! Tarastin työryhmän haasteet ovat todella suuret, sillä nykyiset vaalirahoitukseen liittyvät lakimme voidaan rinnastaa lähinnä Valko-Venäjän vastaaviin. Perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että kaikki vaalirahoitukseen liittyvät lonkerot on vihdoin tuotava päivänvaloon. Sekä yksittäisten ehdokkaiden että puolueiden kampanjat on saatava mahdollisimman avoimiksi ja läpinäkyviksi riittävän selkeällä ja velvoittavalla lainsäädännöllä sekä rangaistussanktion uhalla. Vaalirahan alkuperän häivyttäminen erilaisten yhdistysten, säätiöiden, yhtiöiden ja muiden tahojen taakse on estettävä.

Lisäksi ehdokkaiden vaalikampanjoille tulee lailla säätää kulukatot, jotka ehkäisevät tehokkaasti nykyistä kampanjoiden kilpavarustelua. Perussuomalaisten mielestä kuntien, valtion, niiden yhtiöitten ja vastaavien julkisilla varoilla toimivien yhteisöjen osallistuminen puolueiden ja ehdokkaiden suoraan tukemiseen myös seminaarien muodossa tulee estää. Lisäksi kaikkien yhteisöjen tuet puolueille ja ehdokkaille pitää saada täysin läpinäkyviksi ja näille tuille on saatava vuosittaiset katot. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme palauttaa Suomen kansalaisille takaisin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden.

Imetyksen tuki ry:n toiminta turvattava

Joukko pienten lasten äitejä halusi kertoa kansanedustajille huolensa: Imetyksen tuki ry:n toiminta uhkaa päättyä kuluvan vuoden lopussa RAY:n jatkorahoituksen epävarmuuden vuoksi. Mikäli tämä uhkakuva toteutuu, on se menetys monille äideille ja vauvoille.

Imetyksen onnistuminen ei ole itsestäänselvyys, eivätkä kaikki äidit lyhyillä neuvolakäynneillä saa tarvitsemaansa tukea ja opastusta. Kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimintaohjelmassakin todetaan, tarvitaan ammattilaisten ohjauksen rinnalle myös vertaisten organisoimaa imetystukea. Imetystukihenkilöt tekevät  tärkeää työtä perheiden hyväksi, ja heidän on saatava toimintansa tueksi muutakin kuin kauniita sanoja.

Imetyksen tuki ry:n toiminta on ollut tehokasta: vapaaehtoisten voimin ja pienellä budjetilla on onnistuttu luomaan maanlaajuinen tukijärjestelmä, joka tavoittaa äidit asuinpaikkaan ja elämäntilanteeseen katsomatta. Neuvoja annetaan puhelimitse, internetissä ja skypen välityksellä. Tämä on nykyajan yhteisöllisyyttä parhaimmillaan! Imetystukitoiminta on auttanut lukuisia äitejä imetyksen onnistumisessa ja tarjonnut raskaan vauva-arjen keskellä vertaistukea, jota monella ei omassa lähipiirissään ole. Tämän tärkeän toiminnan jatkuminen on turvattava. Se ei saa olla rahasta kiinni.

Kuntapäättäjien sidonnaisuudet saatava julki

Kuntapäättäjien sidonnaisuuksista ilmoittaminen tapahtuu nykyisen kuntalain mukaan valtuuston tai asianomaisen toimielimen vaatimuksesta. Olen selvittänyt, onko Suomessa yhtään valtuustoa tai muuta toimielintä, joka tällaisia vaatimuksia olisi päättäjilleen esittänyt, mutta toistaiseksi en ole löytänyt lainkaan käytännön tapauksia. Kuntalaki on siis jäänyt tältä osin täysin hampaattomaksi. Vaali- ja puoluerahoitustoimikunta tiedosti ongelman vakavuuden ja esitti tammikuussa 2009, että valtiovarainministeriö selvittää mahdollisuuden sisällyttää kuntalakiin keskeisille kuntapäättäjille ilmoitusvelvollisuuden sidonnaisuuksistaan. Tätä pidettiin erityisen tärkeänä kaavoitus- ja rakennuspäätöksiin osallistuville sekä niille, jotka tekevät päätöksiä julkisista hankinnoista. Toistaiseksi mitään käytännön toimia kuntakorruption kitkemiseksi ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Otin asian esiin eduskunnan suullisella kyselytunnilla 17.9. ja tiedustelin, koska ministeriössä ryhdytään konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta kuntapäättäjien sidonnaisuudet saataisiin läpivalaistua. Kysymykseeni vastasi oikeusministeri Brax, joka lupasi, että kuntalain muutostarpeet tullaan käymään läpi valtiovarainministeriön kanssa vielä tällä vaalikaudella. Braxin mukaan eduskunnan käsittelyyn on ensi keväänä tulossa merkittävä jääviyslainsäädännön muutos, joka koskee kansanedustajien jääviyssäännösten kiristämistä. Siinä yhteydessä ja oikeusministeriön tuottamassa materiaalissa kuulemma käydään läpi myös kuntapäättäjien jääviysasioita.

Toivon, että Braxin ilmoittama aikataulu pitää ja kuntalakia tullaan muuttamaan siten, että jatkossa kaikilla kuntapäättäjillä olisi velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuuksistaan. Asiaa on syytä kiirehtiä erityisesti nyt, kun monia kuntapalveluja yksityistetään. Päätöksentekoon eivät saisi osallistua henkilöt, jotka voivat saada erityisiä etuja kuntapalvelujen yksityistämisestä. Esimerkiksi yrityspalveluja kunnalle myyvän yhtiön hallinnossa, johdossa ja omistajina ei pitäisi olla kuntapäättäjiä, jotka samanaikaisesti toimivat sekä ostajan että myyjän rooleissa. Sama pätee myös hoivapalvelujen kuten vanhusten hoivakotipalveluiden, lastensuojelupalveluiden, lääkäripalveluiden sekä kulttuuri ym. kehittämispalveluiden kohdalla.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille

Eduskunnan syysistuntokausi on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Kauden toisessa täysistunnossa 9.9.2009 käsiteltiin valtioneuvoston ihmisoikeusselontekoa, johon liittyen pidin Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäpuheen. Puheenvuorossani käsittelin mm. tasa-arvoasioita, lähisuhdeväkivaltaa, vanhustenhoidon nykytilaa, lapsiköyhyyttä sekä ihmiskauppaa.

Keskeisimmät kotimaiset ihmisoikeushaasteemme liittyvät sukupuolten väliseen epätasa-arvoon sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Naiset joutuvat työmarkkinoilla kohtaamaan yleisesti syrjintää liittyen raskaaksi tulemiseen ja perhevapaiden pitämiseen. Työn ja perheen yhteensovittaminen ei ole nyky-Suomessa helppoa, vaikka isien osallistuminen lastenhoitoon onkin viime vuosina lisääntynyt. Hallituksen kaavailema isyysloman pidennys kahdella viikolla on tervetullut edistysaskel, mutta se ei riitä korjaamaan vanhempainvapaiden epätasaisesta jakautumisesta naisten työurille aiheutuvia ongelmia.

Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta on Suomessa merkittävä ongelma. Suuri osa tapauksista jää ilmoittamatta poliisille, eivätkä toisaalta kaikki poliisin tietoon tulleet tapaukset etene syyteharkintaan. Moni uhri pyrkii peittelemään ja salailemaan kokemaansa väkivaltaa viimeiseen saakka, ja tilanteeseen puuttuminen voi olla ulkopuolisille vaikeaa, sillä perheiden ongelmia pidetään usein yksityisasioina. Yhteiskunnan velvollisuus on kuitenkin aina puuttua kaikkiin väkivaltatapauksiin.

Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteossa todetaan Eurooppalaisen kidutuksen vastaisen komitean CPT:n kiinnittäneen Suomessa tekemillään tarkastuskäynneillä huomiota Helsingin vankilan paljuselleihin sekä vankien toiminta- ja ulkoilumahdollisuuksien puutteisiin poliisilaitoksilla. On tietysti hyvä, että vankien oloista kannetaan huolta, mutta tässä yhteydessä tulee mieleen eräs toinen yhteiskuntamme ihmisryhmä, jonka vessassakäynti- ja ulkoilumahdollisuuksissa olisi huomattavasti parantamisen varaa. Kyseessä ovat tietysti ikäihmiset, joista liian monet makaavat laitoksissa ylilääkittyinä ja sänkyihinsä sidottuina, eikä kiireisillä hoitajilla ole aikaa auttaa heitä rauhassa syömään tai pesulle, puhumattakaan ulos viemisestä. Moni vanhus elää vuosikausia neljän seinän vankina. Viime aikoina taantuma on pahentanut tilannetta entisestään, kun hoitohenkilökuntaa on vähennetty, ja tulevaisuudessa vanhukset halutaan säästösyistä sulloa yhä suurempiin yksiköihin. Kustannustehokkuus on ajanut ihmisarvon ohitse. Räikeitä esimerkkejä vanhusten epäinhimillisestä kohtelusta ovat tapaukset, joissa ikääntyneet puolisot on sijoitettu eri laitoksiin vastoin heidän omia toiveitaan.

Kansainvälisistä ihmisoikeushaasteista yksi merkittävimmistä on lapsiköyhyys. Lapsiköyhyys on suurinta kehitysmaissa, mutta lasten suhteellinen köyhyys on lisääntynyt huolestuttavasti myös OECD-maissa. Lapsuutensa köyhyydessä eläneiden mahdollisuudet terveeseen elämään ja hyvinvointiin myös aikuisiällä ovat olennaisesti heikommat kuin heidän parempiosaisilla ikätovereillaan. Erityisesti kehitysmaiden köyhillä ja kouluttamattomilla lapsilla on suuri riski pudota yhteiskunnan ulkopuolelle ja joutua hyväksikäytetyiksi – esimerkiksi ihmiskaupan uhriksi joutuminen on monen kohtalo. Yksilötason kärsimysten lisäksi köyhyyden vaikutukset ulottuvat koko ympäröivään yhteiskuntaan jakamalla kansaa kahtia ja synnyttämällä rikollisuutta, epävakautta sekä erilaisia turvallisuusuhkia.

Ihmisoikeuksien parantaminen niin kansainvälisesti kuin kotimaassamme vaatii jatkuvaa työtä. On tärkeää, että selontekojen ja muiden selvitysten avulla tuodaan esille ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmakohtia, mutta olennaisinta on kuitenkin löytää ratkaisut ja rahoitus epäkohtien korjaamiseksi.