Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009-2012

26.03.2008

Pidin 25.3.2008 Eduskunnassa perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009–2012. Puheenvuorossani käsittelin muun muassa hallituksen tuottavuusohjelmaa, innovaatioyliopistoa, vanhustenhoidon tilaa sekä pienituloisten asemaa tämän päivän Suomessa.

Hallituksen selonteko valtiontalouden kehyksistä tarjoaa ennusteita hidastuvasta talouskasvusta. Kuitenkin valtiontalouden pitempiaikaisen myönteisen kehityksen pitäisi mahdollistaa nykyistä tasaisempi hyvinvoinnin jakautuminen.

Tämän päivän Suomi ei kohtele heikoimpiaan hyvin. Valtiovetoinen inflaatio vaikuttaa eniten pienituloisiin. Kun eläminen kallistuu, joutuvat tiukimmille ne, jotka jo ennestään ovat heikossa asemassa: köyhät lapsiperheet, työttömät, pätkätyöläiset, yksinhuoltajat, opiskelijat, vammaiset ja pienten eläkkeiden varassa elävät. Näiden ryhmien hyvinvointia yhteiskunnan tulisi tukea huomattavasti nykyistä enemmän.

Vanhustenhuollon nykytila on hyvä esimerkki siitä, että tuottavuusajattelu on mennyt liian pitkälle. Tapa, jolla vanhukset suljetaan laitoksiin, sidotaan sänkyihinsä ja vaiennetaan lääkkeillä, on täysin epäinhimillinen. Valtio on osaltaan ajanut monet kunnat niin heikkoon taloudelliseen asemaan, että niiden on vaikea selviytyä sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvistä velvoitteistaan. Tätä ei voida hyväksyä. Hoivatyöhön tarvitaan lisää henkilökuntaa, jolla on asianmukainen koulutus, hyvät työolosuhteet ja riittävästi aikaa potilailleen. Valtion tulisi turvata kaikille kansalaisilleen loppuun saakka ihmisarvoinen elämä. Näin ei tällä hetkellä ole, ja se on suuri häpeä.

Kehyspäätöksen mukaan hallitus on valmis sijoittamaan innovaatioyliopistoon 500 miljoonaa euroa. Suomesta halutaan tehdä “luovuuden, osaamisen ja korkean sivistyksen maa”, mikä kuulostaa toki komealta. Totuus on kuitenkin se, että meillä ei lasten ja nuorten luovuutta tueta riittävästi. Suomalaiset lapset ovat perinteisesti menestyneet hyvin koulussa, mutta asialla on kääntöpuoli: Tutkimuksen mukaan 65 prosenttia lapsista kärsii ilon puutteesta koulussa.

Ilmeisesti suomalaislapsista tulee suorittajia jo varhain, ja samalla he liian aikaisin luopuvat lapsuuden luovasta toiminnasta. Tällä on väistämättä seurauksia pitkälle aikuisuuteen.
Ihmisten pahoinvointi ja uupuminen kaikissa ikäluokissa tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta. Voidaankin kysyä, onko vahvan talouskasvun, menestyksen ja huippuosaamisen hintana loppuun palanut, onneton kansa. Sellaista hintaa ei Suomella ole varaa maksaa.

Puhe kokonaisuudessaan  lähde eduskunta.fi


Pyyntö Porvoon tilintarkastajalle

21.03.2008

Viime aikoina paikallislehdistössä on ollut hämmästyttäviä uutisia Porvoon entisen kaupunginjohtajan Per-Håkan Slotten (r) sihteerin palkankorotuksista, 10-20 vuoden ajalta kertyneistä ylityökorvauksista ja vapauttamisesta työntekovelvollisuudesta (2 vuotta). Olen jättänyt Porvoon kaupungin kirjaamoon maanantaina 17.3. kirjelmän, jossa pyydän, että Porvoon ammattitilintarkastaja Outi Koskinen/PriceWaterhouseCoopers tarkastaa erityisellä huolellisuudella asiaan liittyvät päätökset ja asiakirjat.

Lisäksi olen pyytänyt, että hän selvittää Porvoon kaupunginhallituksen äänestyspäätökseen 7.5.2007 § 232 osallistuneiden kaupunginhallituksen jäsenten Marie Allen (r), Gunilla Backman (r), Stig Bäcklund (r), Jarmo Grönman (kok), Robert Holmberg (r), Marja Järvinen (kok), Hilding Mattsson (r) ja Marja Nurme (kesk) vastuut syntyneestä päätöksestä. Päätöksen hintalappu oli ainakin 112 500 euroa.

Lisäksi kaupunginhallitus päätti maksaa sihteerin asiamiehen, Ernst & Young Oy:n laskun, jonka loppusumma oli 6 100 euroa.

Tämä kaupunginhallituksen päätös oli julistettu salaiseksi toukokuussa 2007 julkisuuslakiin viitaten. Helsingin hallinto-oikeus kumosi kyseisen kaupunginhallituksen päätöksen sanomalehti Uusimaan vaatimuksesta 31.1.2008.


Valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisesta Naton nopean toiminnan joukkojen (Nrf) täydentävään toimintaan

21.03.2008

Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti kannattaneet YK:n mandaatilla tapahtuvaa rauhanturvatyötä ja kriisinhallintaa. Sen Suomi osaa ja siitä meitä maailmalla arvostetaan. Nyt olemme ottamassa kantaa hallituksen selontekoon Suomen osallistumisesta Naton nopean toiminnan eli NRF-joukkojen toimintaan.

Selonteon mukaan NRF:ään osallistuminen tarjoaisi Suomelle mahdollisuuden kehittää omaa nopean toiminnan kykyään edelleen. Se kuulemma myös tukisi Suomen osallistumista EU:n taisteluosastojen toimintaan, eikä se muuttaisi Suomen suhdetta Natoon. Uskoo ken haluaa.
Perussuomalaiset suhtautuvat kriittisesti NRF-joukkoihin liittymiseen. On hyvä, että Suomi ei selonteon mukaan ole asettamassa sotilasosastoa NRF-valmiusvuoroon. Mielestämme on silti edelleen syytä yhtyä tasavallan presidentin esittämään kysymykseen: riittävätkö resurssimme?

Jo nyt näyttää siltä, että laaja rauhanturva- ja kriisinhallintatoimintamme nielee voimavaroja kotimaan puolustukselta. Asetekniikka kallistuu jatkuvasti, mutta kansainvälisesti verrattuna alhaisella tasolla olevia puolustusmäärärahoja ei ole kasvatettu juuri nimeksikään, vaikka talouskasvun puolesta se olisi ollut mahdollista. Nykyrahoitus ei enää kunnolla mahdollista koko maan puolustamista. Kansainväliseen toimintaan sen sijaan näyttää riittävän rahaa lähes rajattomasti.

Hallitus tuhlaa resursseja ja rakentaa pilvilinnoja EU- ja NRF-joukkohankkeillaan. Suomen tulee olla turvallisuus- ja puolustuspolitiikassaan inhorealistinen ja määrätietoinen. Kansalaisia on kuultava. Reserviläisiä on koulutettava. Emme ole enää puolueeton maa, mutta emme myöskään liittoutunut maa. Mitä me olemme?
EU ei anna meille turvaa, Natoon emme kuulu, joten ainoa turvatakuumme on uskottava kansallinen puolustus. Siitä on tärkeintä pitää kiinni, unohtaa haihattelu, ja olla toki mukana rauhanturvaamistoiminnassa, mutta järkevissä puitteissa.

Ryhmäpuheenvuoro kokonaisuudessaan  (pdf)  lähde eduskunta.fi


Masennuksen hoitoon vähemmän lääkkeitä ja enemmän terapiaa

19.03.2008

Eduskunnan suullinen kyselytunti 6.3.2008:

Jo sadat tuhannet suomalaiset syövät erilaisia masennuslääkkeitä, joista yleisimpiä ovat SSRI-lääkkeet. Viime vuonna Suomessa käytettiin näihin lääkkeisiin 25 miljoonaa euroa, josta puolet maksoi Kela eli veronmaksajat. SSRI-lääkkeisiin liittyy monia sivuvaikutuksia, ja niitä on syytetty jopa itsemurhien ja väkivallan aiheuttamisesta.

Masennuslääkkeiden käyttöön liittyvät ongelmat olivat esillä Eduskunnassa 6.3.2008, kun esitin aiheesta suullisella kyselytunnilla kysymyksen. Tiedustelin valtioneuvoston näkemystä lääkkeiden käyttöön liittyviin ongelmiin ja kysyin, onko tulevaisuudessa tarkoitus suunnata enemmän resursseja lääkkeettömään hoitoon. Mielestäni masennuslääkkeitä määrätään liian kevein perustein ja usein potilas kaiken lisäksi jää ilman asiaankuuluvaa seurantaa.

Sosiaali- ja terveysministeri Hyssälä totesi masennuksen kaikkinensa olevan erittäin suuri yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi on perustettu erillinen Masto-hanke. Hankkeessa tullaan Hyssälän mukaan käsittelemään myös lääkehoitoon liittyviä seikkoja.
Samalla kun masennuslääkkeiden käyttö on yleistynyt, on terapiaa saavien suhteellinen osuus pienentynyt.

Erityisesti nuorten kohdalla olisi tärkeää suosia terapiaa lääkkeiden sijaan. Kouluterveydenhoitajien, kuraattorien ja psykologien palveluja tulisi lisätä, jotta apu olisi kaikkien sitä tarvitsevien ulottuvilla, totesin.

Peruspalveluministeri Paula Risikko myönsi ongelman. Hänen mukaansa Suomessa on psykiatrinen laitoshoito melko hyvällä mallilla, mutta avopalvelut eivät toimi niin kuin niiden pitäisi, joten kyllä tässä paljon on tehtävää, Risikko totesi.

Kysymykset ja vastaukset kokonaisuudessaan (pdf)   lähde eduskunta.fi