Maanpuolustuskurssilla opittiin kriisinhallintaa

Puolustusvoimien 185. maanpuolustuskurssi päättyi viime viikolla. Kolmen ja puolen viikon mittaiselle kurssille osallistui lisäkseni 42 henkilöä elinkeinoelämän, hallinnon ja järjestöjen aloilta sekä eduskunnasta, puolustusvoimista ja tiedotusvälineistä.

Neljä kertaa vuodessa järjestettävän valtakunnallisen maanpuolustuskurssin tavoitteena on antaa johtavassa asemassa oleville siviili- ja sotilashenkilöille monipuolinen kokonaisnäkemys Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä kokonaismaanpuolustuksen järjestelyistä ja yhteiskunnan kriisivalmiudesta.

Kurssilla kuultiin maan parhaiden asiantuntijoiden alustuksia kokonaismaanpuolustuksen eri aloilta, ja opitun pohjalta järjestetyssä harjoituksessa sitten ratkoimme kuvitteellista, yhteiskuntaa koettelevaa kriisiä eri ministeriöiden rooleissa toimivissa työryhmissä. Pääsimme myös tutustumaan maanpuolustuksen kannalta keskeisiin kohteisiin, kuten ilmavoimiin ja Hornet-hävittäjiin Tampereella, merivoimiin Upinniemessä sekä maavoimiin Kajaanissa, Kainuun prikaatissa.

Sain maanpuolustuskurssilta paljon hyödyllistä tietoa, jota tarvitaan erilaisissa kriisitilanteissa. Itse en ole käynyt armeijaa, joten erityisesti puolustusvoimien esittely oli erittäin hyödyllinen ja mielenkiintoinen osa maanpuolustuskurssia.

Rantakadun puistoalueen eteen tehtävä kaikki voitava

Viime aikoina Porvoon Sakta Fartenissa Rantakadun varrella suoritetut hakkuutyöt ovat aiheuttaneet alueen asukkaille suurta mielipahaa.

Tätä ei voi ihmetellä kukaan paikan tunteva ja siellä hiljattain käynyt. Näky alueella on lohduton: valtaosa kauniista koivikosta on kaadettu, ja tilalla on estoton näkymä laajalle, karunnäköiselle veneiden talvisäilytyspaikalle.

Toista oli ennen, kun Rantakadulla kulkiessa saattoi kuulla puiden latvassa satakielen laulun.

Porvoon Raittiusseuran vierailu eduskunnassa

Joukku Porvoon Raittiusseuran jäseniä vieraili perjantaina 18.4.2008 eduskunnassa keskustelemassa alkoholipolitiikkaan liittyvistä haasteista ja ongelmista. Tilaisuuteen osallistui useita kansanedustajia eri eduskuntaryhmistä.

 

Raittiusseuran Kari Tuomen pääviesti oli selkeä: alkoholilainsäädäntöä tulisi yksinkertaistaa. Tuomen mukaan juomiin tarvittaisiin yhtenäiset ja selkeät pitoisuusmerkinnät, ja alkoholittoman tai miedon alkoholijuoman myyminen väkevää muistuttavassa pakkauksessa tulisi kieltää. Itse olen samoilla linjoilla Tuomen kanssa. Alkoholin runsaaseen kulutukseen liittyvät kansanterveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset haitat ovat Suomessa todella suuret, ja ongelmaan pitäisi puuttua. Erityisen huolestuttavaa mielestäni on lasten ja nuorten lisääntynyt humalajuominen.

Pidän erittäin positiivisena uudistuksena toukokuun alussa voimaan tulevaa sopimusta, jonka lähes kaikkia suomalaisia ruokakauppoja edustava Päivittäistavarakauppa ry (PTY) on tehnyt yhdessä Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Jatkossa kauppojen henkilökuntaa ohjeistetaan tarkistamaan ikä kaikilta alle 23-vuotiailta vaikuttavilta, jotka ovat ostamassa täysi-ikäisyyttä edellyttäviä tuotteita. PTY suosittelee myös jäsenyrityksilleen, ettei alle 1,2% alkoholia sisältäviä alkoholijuomia enää myytäisi alaikäisille.

Vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei kuitenkaan ole yksin kaupoilla, vaan kaikilla aikuisilla. Hiljattain medioissa oli uutinen, jossa Espoon poliisi oli puuttunut kuuteen tapaukseen, jossa alkoholia välitettiin alaikäisille. Sakkoja saivat niin välittäjät kuin alkoholia vastaanottaneet, minkä lisäksi kaikkien alaikäisten vanhemmille ilmoitettiin tapahtuneesta.

Parisuhdeväkivaltaan on uskallettava puuttua!

Naisiin parisuhteissa kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen, vakava ihmisoikeusongelma, joka on viime aikoina ollut aiheellisesti esillä julkisuudessa. Meillä Suomessa nainen on tutkimusten mukaan jopa viidesosassa parisuhteita kokenut fyysistä väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua, mutta vainmurto-osa tapauksista ilmoitetaan poliisille. Vuosittain maassamme kuolee parisuhdeväkivallan seurauksena keskimäärin 20 naista. Tähän jo pitkään huonona jatkuneeseen tilanteeseen on saatava nopeasti muutos.

Nykyisessä loputtomasti yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassamme yhteisöllisyyden puute on kasvava ongelma: suvun ja jopa perheen sisällä ihmisten välillä voi olla siinä määrin fyysistä sekä ennen kaikkea henkistä etäisyyttä, että vaikeuksista kertominen ja avun pyytäminen ei yksinkertaisesti onnistu. Koska parisuhteessa tapahtuva väkivalta on aina äärimmäisen vaikea ja kipeä asia sekä uhrille että tekijälle, sitä myös usein pyritään viimeiseen saakka salaamaan lähimmiltäkin ihmisiltä. Tästä häpeän ja salailun kulttuurista olisi äärimmäisen tärkeää päästä eroon.

Valitettavasti vielä tänäkin päivänä parisuhdeväkivalta mielletään usein perheen sisäiseksi asiaksi, jota sivusta vain kauhistellaan. Sukulaisilla tai naapureilla saattaa olla tietoa tilanteesta, mutta siihen ei rohjeta puuttua. On helpompi sulkea silmät totuudelta ja antaa ihmisten huolehtia itse omista asioistaan. Näin ei saisi olla. Väkivaltaa ei koskaan tulisi hiljaa sallia, paitsi että rikoslaissa on säädetty jokaista koskeva toimintavelvollisuus, kuuluu kanssaihmisten hädässä auttaminen ennen kaikkea inhimillisyyden vaatimuksiin. Pitkään väkivaltaa ja alistamista kokeneella henkilöllä ei usein ole voimia eikä rohkeutta hakea itselleen apua, ja tällöin ulkopuolisten puuttuminen tilanteeseen on elintärkeää.

Väkivallan seuraukset ovat aina monimuotoiset ja vakavat. Onkin tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa väkivallan uhreille oikeanlaista ja riittävää tukea, jotta mahdollisimman moni heistä saisi kokemansa jälkeen mahdollisuuden onnelliseen ja turvalliseen elämään. Myös väkivallan tekijöitä on autettava, sillä lyömisen taustalla voi olla syitä, joita ihminen ei kykene omin neuvoin purkamaan. Sekä uhrien että tekijöiden tukipalveluista tulisi tiedottaa julkisuudessa nykyistä paremmin, jotta kenellekään ei olisi epäselvää, mistä apua tarvittaessa saa.

Tutkimusten mukaan parisuhde väkivallan riskiä lisää sekä uhrin että tekijän kohdalla lapsuudenkodissa esiintynyt väkivalta. Voidaan siis sanoa, että väkivalta periytyy sukupolvelta toiselle. Tämä kierre on katkaistava, ja se onnistuu vain yhteistyössä kaikkien yhteiskunnan jäsenten ja eri toimijoiden kesken. Asenteita on muutettava, asioista on uskallettava puhua, perheitä on tuettava ja ongelmiin puututtava varhain. Jokaisen meistä tulisi kantaa vastuu omasta ja toistemme hyvinvoinnista ja toimia yhdessä väkivallattoman huomisen eteen.

Kaikkiaan 140 kansanedustajaa kaikista eduskuntaryhmistä on osallistunut parisuhdeväkivallan vastaiseen lakanatempaukseen eduskunnassa. Kansanedustajat ovat painaneet kädenjälkensä valkoiseen lakanaan parisuhdeväkivallan vastustamisen symbolina. Kuvassa lakivaliokunnan jäseniä painamassa kädenjälkensä kampanjalakanaan, vasemmalta Krista Kiuru (sd), Heidi Hautala (vihr), Paavo Arhinmäki (vas), Oiva Kaltiokumpu (kesk), Johanna Ojala-Niemelä (sd) ja Pirkko Ruohonen-Lerner (sit. PS).

Ihmisiä on kannustettava liikkumaan!

Eduskunnassa 13.3.2008 pitämässäni puheenvuorossa käsittelin liikuntavähennystä, jonka puolesta on tehty lakialoite. Kannatan lämpimästi kyseistä aloitetta. Mielestäni liikuntavähennys olisi mainio tapa kannustaa useita kansalaisia nykyistä paremmin huolehtimaan kunnostaan ja terveydestään, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä. Meillä Suomessa hyvinvointierot ovat kasvaneet viime vuosina, ja erityisesti köyhien lapsiperheiden määrä on nykyään suuri. Varakkailla ihmisillä on aina mahdollisuus ostaa itselleen tarvitsemiaan palveluita, mutta pienituloiset joutuvat usein tinkimään hyvinvoinnilleen tärkeistä asioista.

Taloudellisesti kaikkein heikoimmin toimeentulevia liikuntavähennys ansiotuloveroista ei toteutuessaan auttaisi, ja siksi sen rinnalle tarvitaan myös muita toimenpiteitä. Yksi mahdollisuus olisi, että kunnat myöntäisivät pienituloisille ilmaisia lippuja esimerkiksi uimahalleihin, kuntosaleille sekä liikuntatunneille.

Ihminen tarvitsee liikuntaa voidakseen hyvin ja pysyäkseen terveenä. Tämä pätee kaiken ikäisiin. Erityisen tärkeää liikkuvaan elämäntapaan kannustaminen kuitenkin on lasten ja nuorten kohdalla, sillä varhain omaksutut tavat ja tottumukset tavallisesti säilyvät läpi koko elämän.

Liikunnan avulla olisi mahdollista ehkäistä lukuisia vaikeita sairauksia, joiden hoitoon tänä päivänä kuluu valtavasti resursseja. Näin ollen kaikki kansalaisten liikuntaharrastusta tukevat toimenpiteet varmasti pitkällä aikavälillä tuovat säästöjä yhteiskunnalle, ja ennen kaikkea ne lisäävät hyvinvointia yksilötasolla.

koko puhe (pdf)  lähde eduskunta.fi