Liikunta kannattaa kaiken ikäisenä

Vanhustenhoidon tila ja laatu ovat viime aikoina herättäneet säännöllisesti huolestunutta keskustelua. Lehdistä on saatu lukea, kuinka ikääntyneet ihmiset joutuvat laitoksissa makaamaan ylilääkittyinä sängyissään päivästä toiseen, eikä kenelläkään ole aikaa auttaa heitä kävelylle tai vaihtaa edes muutamaa sanaa heidän kanssaan. Laitoshoito on tavallisesti vihoviimeinen vaihtoehto paitsi ihmisen itsensä myös yhteiskunnan kannalta, sillä se tulee erittäin kalliiksi.

Nykyisin kunnissa pyritään siihen, että vanhukset saisivat asua omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään. Tätä toivovat myös vanhukset itse, mutta valitettavasti monen kohdalla toive ei toteudu. Kotona asuminen – kotipalveluiden tukemanakin – on mahdollista vain niin kauan kuin ihminen on suhteellisen hyvässä kunnossa. Hyvä kunto puolestaan liittyy aktiiviseen ja virikkeelliseen elämään, ja siihen yhteiskunnan tulisi kannustaa kaikenikäisiä jäseniään. Ikäihmiset tarvitsevat enemmän liikuntaa ja vähemmän lääkkeitä!

Pitkään kotona asumisen tavoitetta tukisivat hyvin järjestetyt ja monipuoliset, erityisesti vanhusväestölle suunnatut liikuntapalvelut, jotka olisivat kaikkien ikäihmisten ulottuvilla sekä taloudellisesti että maantieteellisesti. Liikunnan harrastaminen kasvattaa lihasvoimaa ja kehittää tasapainoa, minkä seurauksena ikäihmisen fyysinen jaksaminen ja elämänlaatu taatusti paranevat merkittävästi. Reipas liikunta vaikuttaa positiivisesti myös henkiseen hyvinvointiin, paitsi kohottamalla vireystilaa ja vilkastuttamalla aivojen välittäjäainetoimintaa, myös tuomalla elämään tekemisen tuntua sekä sosiaalista kanssakäymistä. Säännöllinen, ohjattu ryhmäliikunta voi olla tärkeä henkireikä yksinäisyydestä kärsivälle vanhukselle.

Tutkimusten mukaan liikunnan harrastaminen keski-iässä vähentää merkittävästi riskiä sairastua esimerkiksi dementiaan ja Alzheimerin tautiin. Vasta seniori-iässäkään aloitettu liikunta ei kuitenkaan mene hukkaan, sillä liikkumiskyvyn parantaminen onnistuu vielä hyvinkin iäkkäiden ihmisten kohdalla. Liikunnan harrastaminen kannattaa kaikenikäisenä, eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa!

Nuorten kesätyöpaikat jaettava oikeudenmukaisesti

Julkisuudessa on viime vuosina esiintynyt väitteitä, joiden mukaan johtavien virkamiesten ja poliitikkojen jälkikasvua ja lähipiiriä suositaan kaupungin kesätyöntekijöitä valittaessa. Tämä ei ole hyväksyttävää. Aiheen pohjalta hiljattain tekemässäni valtuustoaloitteessa esitin, että Porvoon kaupunki siirtyisi käytäntöön, jossa koululaisten ja opiskelijoiden kesätyöpaikat ratkaistaisiin arpomalla. Tämä olisi mielestäni oikeudenmukaista nuoria kohtaan, eikä tuottaisi ongelmia sellaisten paikkojen kohdalla, joiden täyttämiseen ei vaadita erityistä ammattitaitoa tai aiempaa kokemusta.

Henkilöstöjaoston vastauksessa aloitteeseeni kuitenkin valitettavasti todettiin, ettei kattavaan, arvontaan perustuvaan valintaan aiota lähitulevaisuudessa siirtyä. Kielteistä päätöstä perusteltiin muun muassa sillä, että osa työpaikoista edellyttää kielitaitoa, ja arvonnan perusteella valinta saattaisi osua henkilöön, jolla ei tarvittavia taitoja ole. Tämä ei mielestäni ole hyväksyttävä este arvonnalle, sillä hakemuksista voisi aina valita arvottavaksi vain ne, jotka täyttävät tarvittavat kriteerit. Siten samantasoisilla hakijoilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet saada haluamansa kesätyö, ja työnantaja saisi joka tapauksessa työntekijän, jolla on tarvittavat taidot työn tekemiseen

Yliopistojen pääsykokeet eriarvoistavat nuoria

Suomen koulujärjestelmän vahvuutena on perinteisesti ollut se, että kaikilla kansalaisilla on tasapuoliset mahdollisuudet maksuttomaan koulutukseen. Viime vuosina erilaiset valmennuskursseja järjestävät tahot ovat kuitenkin saaneet vahvan aseman ja suuria liikevoittoja valmentaessaan nuoria yliopistojen ja korkeakoulujen pääsykokeisiin, ja näin on tultu tilanteeseen, jossa opiskelemaan pyrkivät nuoret ovat eriarvoisessa asemassa keskenään riippuen siitä, missä päin Suomea he asuvat ja onko heidän perheillään varaa maksaa kalliita valmennuskursseja.

Moniin tiedekuntiin on nykyään miltei mahdotonta päästä osallistumatta valmennuskurssille. Valmennuskursseille osallistuvilla nuorilla on pääsykokeissa selkeä etulyöntiasema niihin nuoriin nähden, jotka joutuvat valmistautumaan kokeisiin omin päin. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvista sitkeimmät voivat kyllä lopulta päästä haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta tavallisesti vasta usean vuoden yrittämisen jälkeen. Näin heidän ammattiin valmistumisensa viivästyy kohtuuttomasti, mikä ei ole kenenkään etu.

 Nykytilanteen parantamiseksi meillä Suomessa olisi syytä kokeilla mallia, jonka mukaan muutamissa tiedekunnissa otettaisiin sisälle kaikki ne opiskelijat, jotka ovat alasta kiinnostuneita, ja heidän lopullinen karsintansa suoritettaisiin vasta opintomenestyksen perusteella. Tällainen käytäntö on vallalla monissa maissa. Se asettaa kaikki nuoret samalle viivalle opiskelupaikkojen suhteen ja on siten meidän nykyistä järjestelmäämme huomattavasti oikeudenmukaisempi.

Suullinen kysymys (pdf)  lähde eduskunta.fi