Huonoina aikoina pidettävä heikommista huolta

Eduskunta käsitteli kuluvalla viikolla valtioneuvoston selontekoa valtiontalouden kehyksistä vuosille 2010-2013. Keskustelun ykkösaihe oli taantuma, ja hallituksen riittämättömiä elvytystoimia kritisoitiin monelta taholta.

Omassa puheenvuorossani korostin peruspalveluiden turvaamisen tärkeyttä nykyisessä haastavassa taloustilanteessa. Erityisen tärkeää on panostaa lapsiperheiden, lasten ja nuorten palveluihin, sillä jos niistä säästetään tiukkoina aikoina, on meillä tulevaisuudessa paljon pahoinvoivia nuoria ihmisiä. Tämän tietävät parhaiten 90-luvun lama-ajan lapset.

Kehyspäätöksessään hallitus lupasi turvata kuntien palveluja veropohjan muutoksilla. Kiinteistöveron vähimmäis- ja enimmäisprosenttien korottamista ei kuitenkaan voida pitää hyvänä ajatuksena, sillä tavallisten kansalaisten asumismenojen kasvattaminen ei ole omiaan elvyttämään taloutta. Liian monilla ihmisillä on muutenkin vaikeuksia selvitä laskuistaan. Tällaisilla ratkaisuilla kurjistetaan entisestään pienituloisten elämää ja edesautetaan köyhyyden lisääntymistä massamme. Oikeudenmukaista ja järkevää olisi korottaa välillä varakkaiden kansalaisten verotusta, mutta sitä lienee tältä hallitukselta turha odottaa. Tuoreiden lehtitietojen mukaan kokoomus haluaisi nostaa verovapaan osinkotulon ylärajaa, sillä nykyinen 90 000 euron raja on liian alhainen. Toivottomuus uhkaa iskeä, kun tällaisia uutisia lukee.

Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa pitämässään saarnassa piispa Gustav Björkstrand kehotti tavoittelemaan toisen parasta ja välttämään itsekkyyttä. Kehotus suunnattiin kirkon ohella poliittiselle vallalle. Piispa pyysi jokaista miettimään, mitä konkreettisia tekoja voi tehdä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksi. Tämä pyyntö oli mielestäni varsin aiheellinen.

Huonoina aikoina on erityisen tärkeää pitää heikommista huolta. Hyväosaiset, terveet ja varakkaat ihmiset kyllä porskuttelevat eteenpäin kuten ennenkin, mutta jo valmiiksi huonossa asemassa oleville taantuma on vakava paikka. Työttömyys ja lomautukset koskettavat nyt jo monia suomalaisia, ja tilanne tulee vielä pahenemaan; kuinka paljon, sitä ei tiedä kukaan. Tässä tilanteessa moni tarvitsee paitsi yhteiskunnan, myös perheen, suvun, ystävien ja naapurien apua selvitäkseen vaikeiden aikojen yli. Toivon, että tarvittavaa yhteisöllisyyttä ja hyvää tahtoa löytyy ja että taantuma nostaa yhteiskunnassa esille pehmeämmät arvot, vaikka hallitus ei sellaisia kannatakaan.

Muutosten Suomi – kohti pehmeämpiä arvoja?

Yksi kuluneen viikon kiinnostavimmista tapahtumista oli tasavallan presidentin tiistaina 17.3.2009 järjestämä Presidenttifoorumi, johon sain kunnian osallistua. Tämänvuotisen foorumin teemana oli “muutosten Suomi”.

Tilaisuudessa käsiteltiin laajalti Suomen tulevaisuuden haasteita. Oma puheenvuoroni liittyi yhteisöllisyyden puutteeseen ja työelämän joustamattomuuteen, jotka molemmat ovat mielestäni nyky-Suomessa merkittäviä ongelmia.

Yhteisöllisyyden puute on ollut viime aikoina paljon esillä julkisessa keskustelussa, ja aivan syystä. Nykyisessä yksilökeskeisessä kulttuurissamme jokainen on omillaan, ja apua tarvittaessa käännytään sukulaisten tai naapureiden sijasta yhteiskunnan puoleen: vanhukset hoidetaan vanhainkodeissa ja lapset päiväkodeissa, ruokarahaa haetaan sosiaalitoimistosta.

Yhteiskunnan tehtävä on toki tarjota kansalaisille edellä mainittuja palveluita ja tukea, mutta ihmisten tulisi halutessaan voida myös itse huolehtia läheisistään. Työelämän vaatimukset ovat nykyisin niin kovat ja työn ja perhe-elämän yhdistäminen niin vaikeaa, että useimmilla ei ole mahdollisuuksia hoitaa perheensä lapsia ja vanhuksia, vaikka he kuinka haluaisivat.

Tähän pitäisi saada muutos; esimerkiksi etätyö ja osa-aikatyö olisivat ratkaisuja monien perheiden ajankäyttöongelmiin. Toivonkin, että tulevaisuuden Suomessa pehmeät arvot valtaavat alaa ja päästään tilanteeseen, jossa työelämä joustaa ihmisten tarpeiden mukaan eikä päinvastoin.

Taidetehtaan talous pimennossa

Taidetehtaan ja sen ympäristön suunnitelmat alkavat vihdoin saada muotoa. Uusimaan (10.2.2009) mukaan valtuusto päättää pian asemakaavasta, kiinteistönluovutussopimuksista, rakennusoikeudesta maksettavasta hinnasta sekä “liiketoimintasuunnitelman kaltaisesta paperista”.

Tyypillistä kaupungin talouden hoitoa on haluttomuus ottaa minkäänlaista kantaa koko hankkeen kustannuksiin. Alueen hyvä lopputulos on tietenkin tärkeä, mutta tämä ei voi toteutua ilman tarkempia tietoja taloudesta. Viikko sitten valtuusto sai suullista informaatiota monimutkaisista järjestelyistä, joita kehittäjäryhmä on tehnyt.

Koko alueen rakennusoikeus on tämän hetken tietojen mukaan 41 100 kerros-m2 ja sen arvo mahdollisesti 14-20 miljoonaa euroa. Kaupunki luovuttaa tämän alueen kehittäjäryhmälle. Ensimmäinen osa, 31 300 kerrosneliömetriä rakennusoikeutta, luovutetaan hintaan 675 000 euroa.

Yksi syy tähän matalaan hintaan näyttää olevan se, että kehittäjäryhmä on luvannut puhdistaa maa-alueita, mutta korkeintaan hintaan 1,5 miljoonaa euroa. Lisäksi kehittäjäryhmä rakentaa alueelle kunnallistekniikan eli kadut ja puistot, sekä suostuu vuokraamaan korjatun Taidetehtaan takaisin kaupungille.

Taidetehtaan noin 7 000 neliön suuruisen rakennuksen vuokraaminen aiheuttaa kaupungille 8,4 miljoonaa euroa pääomavuokrakuluja 20 vuoden aikana. Tämän lisäksi kaupunki maksaa normaalia vuokraa, jolla peitetään varsinaisia kiinteistökuluja.

Vaikka alueen toimintojen sisältö on houkutteleva, ei sen taloudellinen suunnitelma ole ollut riittävästi esillä. On mahdotonta tehdä vastuullista päätöstä tai edes arviota koko hankkeen taloudellisista vaikutuksista ja mahdollisista riskeistä ilman tarkempia tietoja. Yleensä riskit on vastaavanlaisissa sopimuksissa ollut tapana siirtää kaupungille – siis veronmaksajille.

Kehotan kaupungin virkamiehiä ennen valtuuston kokousta selvittämään Taidetehdas-sopimusten aiheuttamat seuraamukset Porvoon kaupungin taloudelle. Lisäksi tulee laskea, millaiset kulut olisivat, jos kaupunki olisi itse kunnostanut Taidetehtaan, myynyt muut kaavoitetut maa-alueet markkinahinnalla ja hoitanut kunnallistekniset työt itse.

Jos jatketaan tällä kehittäjävetoisella tiellä, täytyy olla tietoa siitä, paljonko alueen kunnallisteknisten töiden arvoidaan maksavan, kuinka arvokas Taidetehtaan korjaus on ja mihin laatutasoon se korjataan. Vasta kun nämä asiat ovat tiedossamme, voimme arvioida toteutumismallin hintaa. Nyt on riskinä, että Porvoon kaupunki maksaa miljoonia ylimääräistä tämän alueen rakentamisesta ja menettää huomattavan summan maanmyyntituloja.

Työn reilu jakaminen lisäisi hyvinvointia

Eduskunta käsitteli keskiviikkona 11.3.2009 hallituksen kannanottoa eläkeiän nostosta ja eläkkeiden leikkaamisesta. Pääministeri Vanhasen idea nostaa eläkeikää 65 vuoteen sai murskatuomion opposition edustajilta.

Mielestäni työurien pidentämisen on aiheellista, mutta siihen tulisi pyrkiä ennen kaikkea työntekijöiden hyvinvointia tukemalla. Ketään ei voi pakottaa työskentelemään yli jaksamisensa rajojen, mutta pitkään työssä viihtymistä voidaan edesauttaa tekemällä työpaikoista ikääntyvien toiveita kunnioittavia ja heidän osaamistaan arvostavia.

Yksi tärkeä asia työssäjaksamisen kannalta on hyvä esimiestyö, josta monella työpaikalla ei ikävä kyllä tiedetä mitään. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on Suomessa monilla aloilla edelleen vaikeaa. Toivoisin työelämältä enemmän joustavuutta, jotta ihmiset elämäntilanteista riippumatta pystyisivät halutessaan tekemään ansiotyötä. Osa-aikatyö ja etätyö olisivat toimivia ratkaisuja monien perheiden ajankäyttöongelmiin.

Työn reilu jakaminen yhteiskunnassa toisi hyvinvointia nykyistä useammille. On myös muistettava, että maassamme on paljon ikääntyviä pitkäaikaistyöttömiä, joista moni kyllä tekisi töitä, mikäli niitä vain olisi tarjolla. Sen sijaan, että yritetään pakottaa työssä olevat tekemään pitempää uraa kuin he tahtoisivat, kannattaisikin satsata siihen, että kaikenikäiset työttömät saataisiin mukaan työelämään.

Vaalirahoituslakiin jäämässä aukkoja

Kuluvalla viikolla eduskunta on käsitellyt paljon keskustelua herättänyttä lakiesitystä ehdokkaan vaalirahoituksesta. Lakiesityksellä pyritään lisäämään ehdokkaiden vaalirahoituksen avoimuutta ja tietoa ehdokkaiden sidonnaisuuksista sekä rajoittamaan vaalikampanjoiden kulujen kasvua. Ministeri Brax puhuu historiallisesta uudistuksesta, jonka myötä vaalirahoituksen läpinäkyvyys paranee, mutta tästä voidaan olla montaa mieltä.

 Henkilökohtaisesti en usko, että mikään tulee käytännössä paljoakaan muuttumaan. Ilmoitusvelvollisten ulkopuolelle on sekä eduskunta-, kunnallis- että europarlamenttivaaleissa jäämässä lukuisia henkilöitä, jotka ovat vastaanottaneet merkittäviäkin summia ulkopuolista tukea ja useissa tapauksissa myös osallistuvat kotikuntiensa päätöksentekoon. Kohdistamalla tarkka ilmoitusvelvollisuus ja sen tiukka valvonta oikeisiin ehdokasryhmiin eli niihin, joilla jotain ilmoitettavaa todella on, voitaisiin vaalirahoituksen epäkohtiin puuttua nykyistä tehokkaammin.

 Avoimuuden kannalta nimenomaan kaikkien vaalien suurten rahoittajien ja suuren rahan vastaanottajien näkyminen vaalirahoitusilmoituksissa olisi tärkeää. Näin ei kuitenkaan lakiesityksen perusteella tule tapahtumaan. Yksittäisen tukijan lahjoituskatosta on tulossa liian korkea, ja samoin ilmoittamisrajat tuen antajaan liittyen ovat jäämässä liian korkeiksi. Omasta mielestäni esimerkiksi eduskuntavaaliehdokkaalle lahjoitettu tuhannen euron summa on sen verran merkittävä, että äänestäjien tulisi saada lahjoittaja tietoonsa. Suuret summat kun yleensä jättävät saajansa myös suureen kiitollisuudenvelkaan. Lain yksi keskeinen tavoite oli rajoittaa vaalikampanjoiden kulujen kasvua.

 Tämä onnistuisi ainoastaan asettamalla vaalikampanjoille kohtuulliset kulukatot. Pettymyksekseni lakiesitys kuitenkin tarjoaa vain vapaaehtoisia, vaalipiiri- tai kuntakohtaisia kampanjakattoja, joista puolueet saavat keskenään sopia. Näin ollen ei tähänkään asiaan olla saamassa aitoa muutosta, mistä kärsivät ennen kaikkea nuoret ja vähävaraiset ehdokkaat, joilla ei ole varaa käyttää kampanjoihinsa suuria summia ja joiden tukeminen ei ulkopuolisia rahoittajia kiinnosta.

Nuorten alkoholinkäyttöön puututtava!

Viime aikoina tiedotusvälineissä on ollut esillä järkyttäviä tapauksia, jotka liittyvät alaikäisten humalajuomiseen: 16-vuotiaan tytön uutisoitiin sammuneen hankeen ja puhaltaneen yli 4 promillea, 14-vuotias tyttö puolestaan löydettiin menehtyneenä metsästä, tyhjä puolen litran vodkapullo vieressään. Lastentauteihin erikoistuvan lääkärin Juho Kivistön tuoreesta väitöstutkimuksesta käy ilmi, että Suomi on kärkimaa lasten ja nuorten alkoholimyrkytyksissä verrattuna muihin länsimaihin. Yhdysvaltoihin verrattaessa ero on tiettävästi jopa 50-kertainen.

Yhteiskuntamme suhtautuu poikkeuksellisen myönteisesti runsaaseen alkoholinkäyttöön. Suomalaiset lapset kasvavat kulttuuriin, jossa humalajuominen on normaalia ja kuuluu elämään. Alaikäisten on myös suhteellisen helppo saada käsiinsä alkoholia; sitä ostavat heille kaverit, sisarukset ja jopa omat vanhemmat. Vastuu siirretään nuorille, vaikka sen pitäisi kuulua aikuisille. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi puuttua nuorten juomiseen nykyistä voimakkaammin mm. nostamalla alkoholiveroa ja kieltämällä kokonaan alkoholin mielikuvamainonta, joka tutkimusten mukaan vaikuttaa merkittävästi lasten ja nuorten alkoholiasenteisiin.

Esimerkiksi maksakirroosimaa Ranskassa on alkoholin mielikuvamainonta sekä TV- ja elokuvamainonta kielletty kokonaan. Olen hiljattain jättänyt aihetta koskevan kirjallisen kysymyksen ministerille. Alkoholilainsäädäntöön liittyviä muutoksia käsitellään parhaillaan myös eduskunnan lakivaliokunnassa. Meidän piti viime perjantaina (27.2.) hyväksyä asiaan liittyvä lakivaliokunnan mietintöluonnos, joka on muistaakseni jo neljäs versio mietinnöstä. Koska hallituspuolueiden edustajat eivät päässeet sopimukseen yksityiskohdista, asia päätettiin siirtää kuukaudella eteenpäin. Toivottavasti saamme aikaiseksi lasten ja nuorten edun mukaisen ratkaisun.