Kaupunginjohtajan työpaikka – kotikaupungissa vai maailman golfkentillä?

Porvoota viimeiset kaksi vuotta johtanut kaupunginjohtaja Marcus Henricson (RKP) viihtyy työaikana hyvin ulkomailla ja myös kotimaisilla golf-kentillä. Vuosina 2007-2008 Henricson oli ulkomaanmatkoilla tiettävästi ainakin 50 päivää, kuten alla olevasta, saamiini asiakirjoihin pohjautuvasta taulukosta käy ilmi. En ole saanut käsiini yhtään matkakertomusta, josta voisin päätellä matkan tarkoitusta ja sen mahdollisesti tuomia hyötyjä sen rahoittajille eli porvoolaisille veronmaksajille.

Porvoon kaupunginvaltuutettuna tunnen suurta huolta Porvoon kaupungin useita vuosia jatkuneesta talouden huonosta hoitamisesta ja sitä seuranneesta suuresta velkaantumisesta. Säännöllisesti joka vuosi Porvoon kaupunginvaltuuston hyväksymän talousarvion sitovat menomäärärahat on ylitetty valtavilla summilla. Parhaillaan tarkastuslautakunta käsittelee kaupungin vuoden 2008 tilinpäätöstä. Porvoon toimintakulujen piti olla 272 miljoonaa euroa, mutta ne olivatkin 288 miljoonaa, eli menoja oli lähes 16 miljoonaa euroa liian paljon. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka monta kaupunginjohtajan ulkomaanmatkaa sisältyy näihin ylityksiin, sillä myös yleishallinnon määrärahat ylittyivät.

Tämä on syy, jonka vuoksi haluan herättää keskustelua siitä, mitä Porvoon kaupungin taloudesta vastaava ykkösvirkamies tekee virka-aikana. Mielestäni kaupunginjohtajan tärkein velvollisuus ei ole juosta kissanristiäisissä ympäri maailmaa, vaan huolehtia siitä, että Porvoon talous ja hallinto on kunnossa ja että koko kaupungin organisaatio noudattaa kaupunginvaltuuston hyväksymää talousarviota.

On turhauttavaa seurata vuodesta toiseen Porvoon RKP:läisten amatöörijohtajien kyvyttömyyttä ison organisaation johtamistyöhön.

Tämä työn tekemiseen liittyvä ongelma on syytä ottaa esille erityisesti nyt, kun valtuuston puheenjohtaja Mikaela Nylander (RKP) jälleen johtaa työryhmää, joka valitsee Porvoolle uutta kaupunginjohtajaa. Porvoon kaupungilla ei yksinkertaisesti ole enää varaa epäonnistua tässä valinnassa.

Kaupunginjohtaja Henricsonin matkat 15.6.2007 – 29.10.2008 , yhteensä 50 päivää

15.-17.6.2007 Viborg, Tanska 3 päivää

16.-20.7.2007 Hancock,Kanada + Nylander 5 (lentoliput á 4078,60 euroa, lentoliput yhteensä 8 157,20 euroa)

4.-8.9.2007 Ranska 5 (matkalasku 3364,96 euroa)

23.-26.10.2007 Surgut, Venäjä 4 (matkalasku 1386,84 euroa)

8.-9.11.2007 Bryssel, Belgia 2

22.-23.11.2007 Köpenhamina, Lund 2

6.-7.2.2008 Tukholma, Ruotsi (laivalla) 2

28.-29.2.2008 Tukholma, Ruotsi (lentok.) 2

12.-14.3.2008 Riika, Latvia 3

6.-8.6.2008 Viljandi, Viro 3

14.-16.5.2008 Bryssel, Belgia 3

23.-24.5.2008 Vänortsmöte 2

19.-21.7.2008 Ranska, Dinkelsbühl, Saksa 3

6.-11.8.2008 Dalvik, Islanti 5

3.-6.9.2008 Reykjavik, Islanti 4 (matkalasku: 3777,40 e)

28.-29.10.2008 Växjö, Ruotsi (lentok.) 2

yht. 50 matkapäivää

Miksi golfia pelataan virka-aikana?

Tuoreessa Kuntalehdessä (30.4.2009) oli sivulla 14 varsin erikoinen ilmoitus: “Porvoon kaupunki kutsuu kuntien johtajia SM-Golf-kilpailuun Porvooseen 7.-8.8. 2009. Kilpailu on kaksipäiväinen. Perjantaina 7.8. pelataan Virvik Golfin kentällä Virvikissä klo 11 alkaen ja lauantaina Kullo Golfin kentällä…” Porvoon johtava asiantuntija (sd) ja hallintopäällikkö (r) ovat tilaisuuden yhteyshenkilöitä, molemmat Porvoon kaupungin pitkäaikaisia poliittisia virkailijoita.

Nyt kun Porvoon kaupunki lomauttaa henkilökuntaa, joka tuottaa välttämättömiä peruspalveluja kuntalaisille, olisi vihdoinkin syytä keskustella myös siitä, minkälaisia poliittisia virkailijoita kaupunkikonsernin palveluksessa on ja minkälaisilla valintamenettelyillä heidät on virkoihinsa asetettu. Lisäksi tulisi käynnistää keskustelu siitä, mitä he tekevät “työkseen”; tuottavatko he kuntalaisille jotakin hyödyllistä vai syövätkö he vain yhteisestä kuormastamme?

Esimerkiksi kaupunginjohtaja Marcus Henricson (r) on viettänyt kahden virassaolovuotensa aikana noin 50 työpäivää ulkomailla. Koska en ole saanut käsiini yhtäkään matkakertomusta, en tiedä, miten hänen ulkomaanmatkansa ovat liittyneet hänen rooliinsa kaupunginjohtajana, jonka tärkein työ ja vastuualue on käsittääkseni Porvoon talouden hoitaminen. Lisäksi Henricson on pelannut useita kertoja golfia työaikana mm. rakennusliikkeiden edustajien kanssa ja katsonut oikeudekseen periä näiltä pelimatkoilta myös kilometrikorvaukset Porvoon kaupungilta.

En voi käsittää, kuinka golfia voidaan pelata virka-aikana ja miksi kaupunki maksaa kilometrikorvaukset ajoista pelipaikoille. Nyt tätä RKP-vetoista, mädännäistä hallintokulttuuria ollaan näköjään levittämässä kaikkiin Suomen kuntiin, joissa toden teolla kamppaillaan kuntatalouden ongelmien ja peruspalvelujen järjestämisen kanssa.

Hankintalakiuudistus

Eduskunnassa käsiteltiin 29.4.2009 valtioneuvoston selontekoa hankintalakiuudistuksesta. Mielestäni hankintalain tavoitteet ovat hyvät ja kannatettavat, mutta valitettavasti käytännön todellisuus ei ole ollut aivan toivotunlainen. Lakiin liittyy useita ongelmia, joista suurimpia ovat sen pikkutarkkuus ja vaikeaselkoisuus; byrokratiaa on luotu liiaksi, ja sinänsä yksinkertaisista asioista on tehty turhan monimutkaisia. Tehokkuus ei ole lisääntynyt, vaan päinvastoin hankintaprosessit ovat hidastuneet ja pitkittyneet, ja ohessa on syntynyt lisäkustannuksia. Lisäksi hankintakoot ovat kasvaneet ja pk-yrityksillä on ollut vaikeuksia päästä mukaan hankintoihin.

Useissa tapauksissa suomalaiset yritykset ovat olleet kilpailutilanteissa monikansallisia yhtiöitä heikommilla, ja tästä on seurannut konkursseja ja työpaikkojen menetyksiä suomalaisille; esimerkkinä mainittakoon Finlayson Forssa Oy:n konkurssi. Näinä taloustaantuman aikoina, kun suomalaista työtä tulisi erityisesti tukea, ei tällaiseen yksinkertaisesti ole varaa.

On hyvä muistaa, että kilpailutettaessa palveluita ei pitäisi tuijottaa vain alhaisinta hintaa, vaan työn laadulla ja osaamisella tulisi olla suurin vaikutus ostopäätöksiin. Laatuseikkojen korostaminen on erityisen tärkeää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kilpailutettaessa. Halvin ei välttämättä ole paras.

Valtioneuvoston selonteossa todetaan, että kynnysarvojen taso vuoden mittaisella tarkastelujaksolla nähdään yleisesti oikeansuuntaisena, eikä kynnysarvojen tasoa tule ainakaan laskea. Talousvaliokunta puolestaan kannattaa kynnysarvojen nostamista: valiokunnan mietinnön mukaan kynnysarvojen kaksinkertaistaminen nykyisestä tehostaisi pienten hankintayksiköiden hankintatointa ja helpottaisi paikallisten pienten yritysten tilannetta. Kuitenkin useat pienet ja jopa keskisuuret yritykset pitävät kynnysarvojen kasvattamista uhkana, jonka pelätään pudottavan osan yrityksistä tarjousten ulkopuolelle. Toivottavasti vuonna 2010 suoritettava kynnysarvon suuruutta ja tasoa koskeva arviointi selkeyttää näkemyksiä aiheesta ja johtaa erityisesti pk-yrityksiä tyydyttäviin ratkaisuihin.