Piilotetaanko vaalirahoitus jatkossakin yhdistysten, yhtiöiden ja säätiöiden taakse?

Tarastin vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan välimietinnössä käsiteltiin ehdokkaan vaalirahoitusta. Komiteamietintö 2009:1 löytyy Oikeusministeriön nettisivuilta www.om.fi. Mietinnön sivuilla 71-75 on työryhmän kolmen jäsenen eriävät mielipiteet perusteluineen. Jarmo Korhonen (kesk.) toteaa eriävässä mielipiteessään mm. seuraavaa: “Keskusta suhtautuu suurin varauksin ehdokkaan vaalirahoituksen rajoituksiin eri vaaleissa. Rajoitukset voi vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan esityksen mukaan kiertää puolueyhdistysten toiminnan kautta…” Taru Tujunen (kok.) puolestaan toteaa, kuinka “Ehdokkaan kampanjakuluille asetettu katto asettaisi ehdokkaat hyvin epätasa-arvoiseen asemaan keskenään. Kampanjakaton toteutumista olisi käytännössä myös mahdotonta valvoa…” Itse kannatin työryhmässä vaalimainonnalle asetettavia seuraavia kulukattoja: kunnallisvaalit 10 000 euroa, eduskuntavaalit 50 000 euroa ja europarlamenttivaalit 100 000 euroa sekä kaiken vaalirahoituksen laajaa avoimuutta. Mielestäni suuren rahan voimalla ostetut ja mielikuvissa usein poutapilviä hipovat vaalikampanjat eivät saisi ratkaista eri vaalien tulosta.

Tällä hetkellä käsittelemme Tarastin toimikunnassa puolueyhdistysten sekä puolueiden hallitsemien osakeyhtiöiden, säätiöiden jne. vaalirahoituksen avaamista. Voidaanko näiden tahojen toiminnan rahoittajat kertoa avoimesti äänestäjille, miten se tapahtuisi ja mikä olisi sopiva valvontaviranomainen. Helsingin Sanomien uutisessa 14.7.2009 Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) edustaja toteaa, kuinka jokaisen puolue-euron perässä juokseminen on myös resurssikysymys. VTV:n mukaan esimerkiksi satojen paikallisjärjestöjen talouden selvittäminen olisi loputon suo. On ymmärrettävää, ettei mikään virasto halua lisätyötä ilman uusia virkoja. Mikäli VTV:n resurssit riittävät 14 000 valtuutetun ja varavaltuutetun rahoitusilmoitusten (joista yli 90 prosenttia on alle 1000 euroa) tarkastamiseen, kuten uusi laki ehdokkaan vaalirahoituksesta määrää, on resurssit löydyttävä jostakin myös puolueiden paikallisyhdistysten rahoituksen avaamiseen, sillä siellä liikuvat myös suuret setelit. Jos yhdistykset, osakeyhtiöt, säätiöt yms. jätetään valvonnan ulkopuolelle, kierrätetään jatkossakin tietyille pääehdokkaille korvamerkityt suuret tukisummat niiden tilien kautta. Mielestäni valtion eli veronmaksajien maksama puoluetuki pitäisi ottaa kokonaan pois niiltä puolueilta, jotka keräävät vaalirahaa kaikenlaisilta epämääräisiltä liikemiehiltä ja heidän yrityksiltään.

Vaalirahaa jakavat esimerkiksi osuuskaupat, rakennusliikkeet ja kiinteistösijoittajat, joilla on jatkuvasti kaavoitus- ja rakentamishankkeita vireillä kunnissa. Vaalirahoitusta vastaanottanut ehdokas saattaa päätyä kotikuntansa kaavoitus- ja rakennuslautakunnan jäseneksi, jossa hän pääsee vuodesta toiseen edistämään omien vakituisten rahoittajiensa taloudellisia etuja. Siksi myös kaikkien kunnallispoliitikkojen olisi syytä kertoa laajemminkin sidonnaisuuksistaan yrityksiin ja vaalien rahoittajatahoihin, mistä aiheesta tein kesällä kirjallisen kysymyksen ao. ministerille. Lähinnä kepu ja kokoomus hallituspuolueina estivät yksittäisille vaalikampanjoille asetettavat kulukatot kokonaan, vaikka se oli työryhmän työlle asetettu keskeinen tavoite. Vanhojen valtapuolueiden asenne vaalirahoituksen avoimuuteen ja kampanjakattoihin ilmenee selkeästi heidän edustajiensa eriävissä mielipiteissä, vaikka he julistavatkin julkisuudessa kovalla äänellä avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta.

Toivo- ja Unelmapuolue tuuliajolla?

Entisten valtuutettujen Risto Anttosen (kok, kauppakamarimies) ja Bengt Dahlqvistin (sd, ay-mies) viimeaikaiset kirjoitukset perussuomalaisista vaativat muutaman kommentin. Minä en ole väittänyt haastattelussani minkään puolueen olevan tuuliajolla – en edes demareiden, vaikka aihetta tähän epäilemättä olisi, kun katsoo heidän toimintaansa eri tasoilla ja eri vaaleissa. ‘Tuuliajolla’-sanan lisäsi jo valmiiseen haastattelutekstiini Uusimaan erikoistoimittaja Jyrki Hämäläinen ilmeisesti tarkoituksenaan värittää tekstiä siten, että joku – kuten Bengt Dahlqvist – voisi luulla minun tätä kyseiseen asiayhteyteen sopimatonta sanaa käyttäneen. Ja täydestä meni!

Vaikka perussuomalaisten vaalibudjetit ovat olleet mitättömiä suuriin ja mahtaviin valtapuolueisiin kuten kokoomukseen ja demareihin verrattuna, ovat perussuomalaiset menestyneet kohtuullisen hyvin presidentinvaaleissa 2006, eduskuntavaaleissa 2007, kunnallisvaaleissa 2008 ja europarlamenttivaaleissa 2009. Puolueemme tarjoaa selkeän ja oikeudenmukaisen, tavallisen kansalaisen etuja ajavan vaihtoehdon vanhojen puolueiden harjoittamalle kabinettipolitiikalle, jossa Porvoon demarit ovat kunnostautuneet viimeisten vuosikymmenten aikana ja kokoomuskin sattuneesta syystä viime vuosina. Kuka tietää, montako poliittisin perustein valittua virkamiestä em. puolueilla ja RKP:lla on Porvoon kaupungin ja sen ylläpitämien lukuisien yhteisöjen palkkalistoilla ja mitä he tekevät?

Kunnallisvaalien 2008 jälkeen Porvoon RKP, demarit ja kokoomus jakoivat jälleen vanhan kaavan mukaisesti kaikki tärkeimmät luottamustehtävät keskenään. Näitä ovat valtuuston, hallituksen, lautakuntien ja johtokuntien kaikki puheenjohtajuudet ja varapuheenjohtajuudet sekä lisäksi kaikki osakeyhtiöiden, liikelaitosten, yhdistysten, säätiöiden, kuntayhtymien yms. elinten luottamustehtävät, joihin perussuomalaiset eivät – vastoin demokraattisten kuntavaalien tulosta – saaneet yhtään edustajaansa. Ja sitten vielä nämä mahtailevat herrat kehtaavat toistuvasti räksytellä perussuomalaisille oikean piskilauman tavoin!

Ennen seuraavia lehtikirjoituksia kehottaisin Anttosta ja Dahlqvistia tutustumaan perussuomalaisten todelliseen toimintaan ja politiikkaan osoitteessa www.perussuomalaiset.fi. Sieltä pääsee lukemaan myös puoluettamme 12 vuotta jämäkästi johtaneen Timo Soinin kirjoituksia. Oikea tieto perussuomalaisten harjoittamasta politiikasta vähentäisi myös suvaitsemattomuutta ja tunkkaisia ennakkoluuloja, joita molemmilla herroilla näyttää meistä olevan.