Imetyksen tuki ry:n toiminta turvattava

Joukko pienten lasten äitejä halusi kertoa kansanedustajille huolensa: Imetyksen tuki ry:n toiminta uhkaa päättyä kuluvan vuoden lopussa RAY:n jatkorahoituksen epävarmuuden vuoksi. Mikäli tämä uhkakuva toteutuu, on se menetys monille äideille ja vauvoille.

Imetyksen onnistuminen ei ole itsestäänselvyys, eivätkä kaikki äidit lyhyillä neuvolakäynneillä saa tarvitsemaansa tukea ja opastusta. Kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimintaohjelmassakin todetaan, tarvitaan ammattilaisten ohjauksen rinnalle myös vertaisten organisoimaa imetystukea. Imetystukihenkilöt tekevät  tärkeää työtä perheiden hyväksi, ja heidän on saatava toimintansa tueksi muutakin kuin kauniita sanoja.

Imetyksen tuki ry:n toiminta on ollut tehokasta: vapaaehtoisten voimin ja pienellä budjetilla on onnistuttu luomaan maanlaajuinen tukijärjestelmä, joka tavoittaa äidit asuinpaikkaan ja elämäntilanteeseen katsomatta. Neuvoja annetaan puhelimitse, internetissä ja skypen välityksellä. Tämä on nykyajan yhteisöllisyyttä parhaimmillaan! Imetystukitoiminta on auttanut lukuisia äitejä imetyksen onnistumisessa ja tarjonnut raskaan vauva-arjen keskellä vertaistukea, jota monella ei omassa lähipiirissään ole. Tämän tärkeän toiminnan jatkuminen on turvattava. Se ei saa olla rahasta kiinni.

Nuorten alkoholinkäyttöön puututtava!

Viime aikoina tiedotusvälineissä on ollut esillä järkyttäviä tapauksia, jotka liittyvät alaikäisten humalajuomiseen: 16-vuotiaan tytön uutisoitiin sammuneen hankeen ja puhaltaneen yli 4 promillea, 14-vuotias tyttö puolestaan löydettiin menehtyneenä metsästä, tyhjä puolen litran vodkapullo vieressään. Lastentauteihin erikoistuvan lääkärin Juho Kivistön tuoreesta väitöstutkimuksesta käy ilmi, että Suomi on kärkimaa lasten ja nuorten alkoholimyrkytyksissä verrattuna muihin länsimaihin. Yhdysvaltoihin verrattaessa ero on tiettävästi jopa 50-kertainen.

Yhteiskuntamme suhtautuu poikkeuksellisen myönteisesti runsaaseen alkoholinkäyttöön. Suomalaiset lapset kasvavat kulttuuriin, jossa humalajuominen on normaalia ja kuuluu elämään. Alaikäisten on myös suhteellisen helppo saada käsiinsä alkoholia; sitä ostavat heille kaverit, sisarukset ja jopa omat vanhemmat. Vastuu siirretään nuorille, vaikka sen pitäisi kuulua aikuisille. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi puuttua nuorten juomiseen nykyistä voimakkaammin mm. nostamalla alkoholiveroa ja kieltämällä kokonaan alkoholin mielikuvamainonta, joka tutkimusten mukaan vaikuttaa merkittävästi lasten ja nuorten alkoholiasenteisiin.

Esimerkiksi maksakirroosimaa Ranskassa on alkoholin mielikuvamainonta sekä TV- ja elokuvamainonta kielletty kokonaan. Olen hiljattain jättänyt aihetta koskevan kirjallisen kysymyksen ministerille. Alkoholilainsäädäntöön liittyviä muutoksia käsitellään parhaillaan myös eduskunnan lakivaliokunnassa. Meidän piti viime perjantaina (27.2.) hyväksyä asiaan liittyvä lakivaliokunnan mietintöluonnos, joka on muistaakseni jo neljäs versio mietinnöstä. Koska hallituspuolueiden edustajat eivät päässeet sopimukseen yksityiskohdista, asia päätettiin siirtää kuukaudella eteenpäin. Toivottavasti saamme aikaiseksi lasten ja nuorten edun mukaisen ratkaisun.

Nuorten tupakointia pyrittävä vähentämään

Eduskunnassa käsiteltiin 19.2.09 lakialoitteita, joiden tavoitteena on vähentää tupakoinnin aiheuttamia haittoja. Tupakoinnin vastaisessa taistelussa on viime vuosien aikana saavutettu tärkeitä voittoja, kun tupakkalain uudistusten myötä tupakointi työpaikoilla on loppunut ja ravintolatupakointi on rajoittunut merkittävästi. Asenteet tupakointia kohtaan näyttävät olevan pikkuhiljaa muuttumassa, sillä nuorten tupakointi on kääntynyt loivaan laskuun ja myös yhä useampi aikuinen tupakoitsija lopettaa polttamisen.

Tästä huolimatta meillä on kuitenkin yhä noin miljoona tupakoitsijaa ja joka vuosi tuhannet suomalaiset kuolevat tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin. Onkin tärkeää, että tupakoinnin vähentämiseksi otetaan käyttöön kaikki mahdolliset keinot. On tärkeää, että erityisesti nuorten tupakointia pyritään vähentämään. Tällä hetkellä nuorten ja suhteellisen helppo saada käsiinsä tupakkatuotteita, mikä johtuu monien aikuisten leväperäisestä suhtautumisesta asiaan.

Tupakkalain rangaistussäännösten muuttaminen toivon mukaan lisäisi aikuisten harkintaa niin, että tupakkatuotteiden myynti ja välittäminen alaikäisille vähenisivät. Tupakoinnin haittavaikutukset ovat paljon moninaisemmat kuin yleensä tiedetään. Tavallisesti tupakoinnin vaaroista puhuttaessa muistetaan kyllä keuhkosyöpä ja erilaiset hengityselinsairaudet, mutta usein mainitsematta jää, että tupakka lisää huomattavasti riskiä sairastua myös lukuisiin muihin syöpätauteihin sekä muun muassa nivelreumaan, ms-tautiin ja masennukseen. Se myös lisää huimasti lapsettomuuden riskiä ja on merkittävä tekijä sydän- ja verisuonitautien synnyssä.

Tupakan välittäminen alaikäiselle on mielestäni sellaista toisen henkilön vahingoittamista, josta on syytä rangaista. Nuori maksaa aikuisten vastuuttomuudesta omalla terveydellään. Tällä hetkellä alaikäisten polttamiseen on käytännössä melko vaikea ulkopuolelta puuttua, kun hallussapito on sallittua. Tupakkatuotteiden hallussapitokielto alaikäisille on hyvä ajatus. Sen toteuttamistapa ja valvontamahdollisuudet ovat toisaalta vaikeita.

RKP liputtaa nuuskan puolesta

Valitettavasti edellä mainittujen tupakoinnin vähentämiseen tähtäävien lakialoitteiden ohella eduskunta sai eteensä useiden RKP:n kansanedustajien allekirjoittaman aloitteen, jossa esitettiin nuuskakiellon poistamista.
Ihmettelen suuresti, että Rkp:ssä jatkuvasti puhutaan nuuskan puolesta, jopa ministeritasolla. Nuuskan käyttö, siinä missä tupakankin, aiheuttaa voimakkaan nikotiiniriippuvuuden ja kasvattaa merkittävästi vatsa-, ruokatorvi- ja haimasyövän riskiä sekä aivohalvausten ja infarktien vaaraa.

Vastuuntuntoa ilotulitteiden käsittelyyn

Eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin 18.2. lakialoitetta, joka koski ilotulitteiden käytön rajoituksia. Ilotulitteista syttyneiden tulipalojen määrä on nelinkertaistunut viime vuosina. Silmävammoista puolestaan ovat lukuisat lääkärit varoitelleet julkisuudessa vuodesta toiseen, mutta heikolla menestyksellä.

Vaikka suojalaseja on saatavilla ja niiden käytön tärkeydestä on ollut paljon puhetta, saivat viime uutena vuotenakin kymmenet ihmiset ilotulitteesta silmävammoja. Osa vammautuneista oli viattomia sivustakatsojia, ja joukossa oli myös lapsia. Asianmukaisesti ja ohjeidenkin mukaan käytettyinä ilotulitteet saastuttavat ilmaa, synnyttävät roskaa ja pelottavat lemmikkieläimiä.

Voi kysyä, onko niiden käyttö tarpeellista ja järkevää. Kiistaton tosiasia kuitenkin on, että humalaisten ja muuten holtittomien henkilöiden käsissä ilotulitteet vaarantavat sekä heidän itsensä että sivullisten asunnot, omaisuuden ja terveyden.

Palavaa roomalaista kynttilää vaakatasossa kanniskeleva, päihtyneenä hoiperteleva juhlija on ikävä kyllä hyvin tavallinen näky uudenvuodenyönä esimerkiksi Helsingin keskustassa. Näin ei pitäisi olla. Ilotulitteet eivät sovi alaikäisten käyttöön.

Lapsi tai nuori ei välttämättä ymmärrä tai tule edes ajatelleeksi, kuinka vakavaa vahinkoa huolimaton rakettien käsittely voi aiheuttaa. Vahingossa aiheutettu tulipalo tai kaverin sokeutuminen on kova pala kenelle tahansa. Myös tahallista ilkivaltaa tehneille voi olla järkytys, jos pikku jäynäksi tarkoitetun teon seurauksena on tuhopolttosyyte ja suuret korvausvaatimukset.

Näiden seikkojen valossa on täysin perusteltua muuttaa pelisääntöjä ilotulitteiden luovottamisesta ja käytöstä Tärkeintä olisikin korostaa vastuuntuntoisen ilotulitteiden käsittelyn merkitystä vahinkojen ehkäisyssä.

Toimivat terveyspalvelut kaikille kansalaisille!

Eduskunnassa käsiteltiin tiistaina 14.10.2008 oppositioryhmien hallitukselle osoittamaa välikysymystä perusterveydenhuollon tason turvaamisesta. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen; tällä hetkellä ei voida sanoa, että terveydenhuoltojärjestelmämme olisi kaikin puolin kunnossa.

Toimivat terveydenhuoltopalvelut ovat hyvinvointivaltion kivijalka. Tämän kivijalan murentuminen horjuttaa väistämättä koko yhteiskuntaa. Tällä hetkellä useissa terveyskeskuksissa on aivan liian vähän henkilökuntaa, ja lääkärit sekä hoitajat yrittävät oman terveytensä ja jaksamisensa uhalla selviytyä valtavasta työmäärästään. Tilanne on heidän kannaltaan kestämätön, eikä olekaan ihme, että moni saa tarpeekseen ja vaihtaa työpaikkaa.

Terveyspalvelujen käyttö on eriytynyt. Kun hyvätuloiset käyvät yksityisillä lääkäriasemilla ja työssäkäyvillä on mahdollisuus käyttää työterveyshuollon palveluita, jäävät terveyskeskusten varaan lähinnä yhteiskuntamme heikko-osaisimmat: työttömät, kansaneläkkeen varassa elävät sekä köyhät lapsiperheet. Heillä ei ole valinnanvaraa, vaan he joutuvat tyytymään siihen hoitoon, jonka yhteiskunta heille tarjoaa. On kohtuutonta seisottaa näitä ihmisiä jonoissa, kun he ovat avun tarpeessa.

Terveydenhuoltojärjestelmämme on ollut retuperällä jo pitemmän aikaa, ja nyt olisi vihdoin aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Veronkevennykset voivat odottaa, sairaat eivät.

Liikunta kannattaa kaiken ikäisenä

Vanhustenhoidon tila ja laatu ovat viime aikoina herättäneet säännöllisesti huolestunutta keskustelua. Lehdistä on saatu lukea, kuinka ikääntyneet ihmiset joutuvat laitoksissa makaamaan ylilääkittyinä sängyissään päivästä toiseen, eikä kenelläkään ole aikaa auttaa heitä kävelylle tai vaihtaa edes muutamaa sanaa heidän kanssaan. Laitoshoito on tavallisesti vihoviimeinen vaihtoehto paitsi ihmisen itsensä myös yhteiskunnan kannalta, sillä se tulee erittäin kalliiksi.

Nykyisin kunnissa pyritään siihen, että vanhukset saisivat asua omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään. Tätä toivovat myös vanhukset itse, mutta valitettavasti monen kohdalla toive ei toteudu. Kotona asuminen – kotipalveluiden tukemanakin – on mahdollista vain niin kauan kuin ihminen on suhteellisen hyvässä kunnossa. Hyvä kunto puolestaan liittyy aktiiviseen ja virikkeelliseen elämään, ja siihen yhteiskunnan tulisi kannustaa kaikenikäisiä jäseniään. Ikäihmiset tarvitsevat enemmän liikuntaa ja vähemmän lääkkeitä!

Pitkään kotona asumisen tavoitetta tukisivat hyvin järjestetyt ja monipuoliset, erityisesti vanhusväestölle suunnatut liikuntapalvelut, jotka olisivat kaikkien ikäihmisten ulottuvilla sekä taloudellisesti että maantieteellisesti. Liikunnan harrastaminen kasvattaa lihasvoimaa ja kehittää tasapainoa, minkä seurauksena ikäihmisen fyysinen jaksaminen ja elämänlaatu taatusti paranevat merkittävästi. Reipas liikunta vaikuttaa positiivisesti myös henkiseen hyvinvointiin, paitsi kohottamalla vireystilaa ja vilkastuttamalla aivojen välittäjäainetoimintaa, myös tuomalla elämään tekemisen tuntua sekä sosiaalista kanssakäymistä. Säännöllinen, ohjattu ryhmäliikunta voi olla tärkeä henkireikä yksinäisyydestä kärsivälle vanhukselle.

Tutkimusten mukaan liikunnan harrastaminen keski-iässä vähentää merkittävästi riskiä sairastua esimerkiksi dementiaan ja Alzheimerin tautiin. Vasta seniori-iässäkään aloitettu liikunta ei kuitenkaan mene hukkaan, sillä liikkumiskyvyn parantaminen onnistuu vielä hyvinkin iäkkäiden ihmisten kohdalla. Liikunnan harrastaminen kannattaa kaikenikäisenä, eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa!

Lasten ja nuorten terveys kehittymässä huolestuttavaan suuntaan

Suomalaisten lasten ja nuorten kunto ja terveys ovat kehittymässä huolestuttavaan suuntaan. Liian vähäisestä liikunnansaannista ja vääränlaisista ravitsemustottumuksista johtuen yhä nuoremmat kärsivät ylipainosta, huonosta kunnosta sekä erilaisista elintasosairauksista.

Armeijan aloittavien nuorten aikuisten fyysinen suorituskyky on heikentynyt viime vuosina huomattavasti, minkä lisäksi mielenterveysongelmat ja lihavuus ovat lisääntyneet. Viimeisten viidentoista vuoden aikana alokkaiden keskipaino on noussut yli kuudella kilolla.

Liikunta-aktiivisuus ennen palvelukseen tuloa on runsaalla 67 prosentilla ollut riittämätöntä, ja yli 15 prosenttia ei ole harrastanut liikuntaa juuri lainkaan. Varusmiespalveluksen keskeyttäneiden määrä onkin melko korkea, kun alokkaiden kunto ei kestä raskaita harjoituksia.

Kyseessä on merkittävä kansanterveydellinen ongelma, joka tulee vielä yhteiskunnalle todella kalliiksi, kun huonokuntoisista nuorista tulee huonokuntoisia aikuisia, jotka sairastavat paljon ja jaksavat heikosti työelämässä. Olen jättänyt eduskunnan puhemiehelle 22.5.2008 aihetta käsittelevän kirjallisen kysymyksen.

kirjallinen kysymys (pdf)  lähde eduskunta.fi

Rattijuopumuksen promilleraja 0,2:een

Vuosittain meillä Suomessa jää kiinni yli 20 000 rattijuoppoa. Määrä on melkoinen ja mielestäni kertoo, että suomalaisten asenteet juovuksissa ajamiseen ovat liian sallivia. Käsittelin aihetta puheenvuorossani Eduskunnan täysistunnossa 13.5.2008. Päihtynyt kuljettaja ei vaaranna vain omaa elämäänsä vaan kaikkien niiden, jotka ovat sattuneet liikenteeseen samaan aikaan hänen kanssaan.

Liian usein rattijuoppojen uhreiksi joutuvat viattomat sivulliset, kuten juuri tapahtui Espanjan Malagan järkyttävässä onnettomuudessa. Yhden ihmisen ajattelemattomuus voi jättää pysyvät jäljet monen elämään. Vaikuttaa siltä, että nykyiset rangaistuskeinot eivät yksinään riitä parantamaan tilannetta. Liikennevalvonta on Suomessa eurooppalaisittain hyvällä mallilla, mutta sen rinnalle tarvitaan muitakin ennaltaehkäiseviä keinoja. Rattijuopumuksen promillerajan laskeminen 0,5:stä 0,2:een, kuten Norjassa ja Ruotsissakin on tehty, olisi mielestäni askel oikeaan suuntaan.

Se olisi viesti siitä, ettei alkoholinkäytön ja autolla ajamisen yhdistäminen ole kerta kaikkiaan hyväksyttävää, ja uskon, että sillä voitaisiin vaikuttaa erityisesti nuorten liikennekäyttäytymiseen. Nykyinen 0,5 promillen raja houkuttelee ihmisiä ottamaan turhia riskejä.

koko puhe (pdf) lähde eduskunta.fi

Porvoon Raittiusseuran vierailu eduskunnassa

Joukku Porvoon Raittiusseuran jäseniä vieraili perjantaina 18.4.2008 eduskunnassa keskustelemassa alkoholipolitiikkaan liittyvistä haasteista ja ongelmista. Tilaisuuteen osallistui useita kansanedustajia eri eduskuntaryhmistä.

 

Raittiusseuran Kari Tuomen pääviesti oli selkeä: alkoholilainsäädäntöä tulisi yksinkertaistaa. Tuomen mukaan juomiin tarvittaisiin yhtenäiset ja selkeät pitoisuusmerkinnät, ja alkoholittoman tai miedon alkoholijuoman myyminen väkevää muistuttavassa pakkauksessa tulisi kieltää. Itse olen samoilla linjoilla Tuomen kanssa. Alkoholin runsaaseen kulutukseen liittyvät kansanterveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset haitat ovat Suomessa todella suuret, ja ongelmaan pitäisi puuttua. Erityisen huolestuttavaa mielestäni on lasten ja nuorten lisääntynyt humalajuominen.

Pidän erittäin positiivisena uudistuksena toukokuun alussa voimaan tulevaa sopimusta, jonka lähes kaikkia suomalaisia ruokakauppoja edustava Päivittäistavarakauppa ry (PTY) on tehnyt yhdessä Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Jatkossa kauppojen henkilökuntaa ohjeistetaan tarkistamaan ikä kaikilta alle 23-vuotiailta vaikuttavilta, jotka ovat ostamassa täysi-ikäisyyttä edellyttäviä tuotteita. PTY suosittelee myös jäsenyrityksilleen, ettei alle 1,2% alkoholia sisältäviä alkoholijuomia enää myytäisi alaikäisille.

Vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei kuitenkaan ole yksin kaupoilla, vaan kaikilla aikuisilla. Hiljattain medioissa oli uutinen, jossa Espoon poliisi oli puuttunut kuuteen tapaukseen, jossa alkoholia välitettiin alaikäisille. Sakkoja saivat niin välittäjät kuin alkoholia vastaanottaneet, minkä lisäksi kaikkien alaikäisten vanhemmille ilmoitettiin tapahtuneesta.

Ihmisiä on kannustettava liikkumaan!

Eduskunnassa 13.3.2008 pitämässäni puheenvuorossa käsittelin liikuntavähennystä, jonka puolesta on tehty lakialoite. Kannatan lämpimästi kyseistä aloitetta. Mielestäni liikuntavähennys olisi mainio tapa kannustaa useita kansalaisia nykyistä paremmin huolehtimaan kunnostaan ja terveydestään, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä. Meillä Suomessa hyvinvointierot ovat kasvaneet viime vuosina, ja erityisesti köyhien lapsiperheiden määrä on nykyään suuri. Varakkailla ihmisillä on aina mahdollisuus ostaa itselleen tarvitsemiaan palveluita, mutta pienituloiset joutuvat usein tinkimään hyvinvoinnilleen tärkeistä asioista.

Taloudellisesti kaikkein heikoimmin toimeentulevia liikuntavähennys ansiotuloveroista ei toteutuessaan auttaisi, ja siksi sen rinnalle tarvitaan myös muita toimenpiteitä. Yksi mahdollisuus olisi, että kunnat myöntäisivät pienituloisille ilmaisia lippuja esimerkiksi uimahalleihin, kuntosaleille sekä liikuntatunneille.

Ihminen tarvitsee liikuntaa voidakseen hyvin ja pysyäkseen terveenä. Tämä pätee kaiken ikäisiin. Erityisen tärkeää liikkuvaan elämäntapaan kannustaminen kuitenkin on lasten ja nuorten kohdalla, sillä varhain omaksutut tavat ja tottumukset tavallisesti säilyvät läpi koko elämän.

Liikunnan avulla olisi mahdollista ehkäistä lukuisia vaikeita sairauksia, joiden hoitoon tänä päivänä kuluu valtavasti resursseja. Näin ollen kaikki kansalaisten liikuntaharrastusta tukevat toimenpiteet varmasti pitkällä aikavälillä tuovat säästöjä yhteiskunnalle, ja ennen kaikkea ne lisäävät hyvinvointia yksilötasolla.

koko puhe (pdf)  lähde eduskunta.fi

Masennuksen hoitoon vähemmän lääkkeitä ja enemmän terapiaa

Eduskunnan suullinen kyselytunti 6.3.2008:

Jo sadat tuhannet suomalaiset syövät erilaisia masennuslääkkeitä, joista yleisimpiä ovat SSRI-lääkkeet. Viime vuonna Suomessa käytettiin näihin lääkkeisiin 25 miljoonaa euroa, josta puolet maksoi Kela eli veronmaksajat. SSRI-lääkkeisiin liittyy monia sivuvaikutuksia, ja niitä on syytetty jopa itsemurhien ja väkivallan aiheuttamisesta.

Masennuslääkkeiden käyttöön liittyvät ongelmat olivat esillä Eduskunnassa 6.3.2008, kun esitin aiheesta suullisella kyselytunnilla kysymyksen. Tiedustelin valtioneuvoston näkemystä lääkkeiden käyttöön liittyviin ongelmiin ja kysyin, onko tulevaisuudessa tarkoitus suunnata enemmän resursseja lääkkeettömään hoitoon. Mielestäni masennuslääkkeitä määrätään liian kevein perustein ja usein potilas kaiken lisäksi jää ilman asiaankuuluvaa seurantaa.

Sosiaali- ja terveysministeri Hyssälä totesi masennuksen kaikkinensa olevan erittäin suuri yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi on perustettu erillinen Masto-hanke. Hankkeessa tullaan Hyssälän mukaan käsittelemään myös lääkehoitoon liittyviä seikkoja.
Samalla kun masennuslääkkeiden käyttö on yleistynyt, on terapiaa saavien suhteellinen osuus pienentynyt.

Erityisesti nuorten kohdalla olisi tärkeää suosia terapiaa lääkkeiden sijaan. Kouluterveydenhoitajien, kuraattorien ja psykologien palveluja tulisi lisätä, jotta apu olisi kaikkien sitä tarvitsevien ulottuvilla, totesin.

Peruspalveluministeri Paula Risikko myönsi ongelman. Hänen mukaansa Suomessa on psykiatrinen laitoshoito melko hyvällä mallilla, mutta avopalvelut eivät toimi niin kuin niiden pitäisi, joten kyllä tässä paljon on tehtävää, Risikko totesi.

Kysymykset ja vastaukset kokonaisuudessaan (pdf)   lähde eduskunta.fi

Elokuvien vaikutus nuorten tupakointiin

Eduskunnan suullinen kyselytunti torstaina 14. helmikuuta 2008 kello 16-17

Pirkko Ruohonen-Lerner/ps:

Arvoisa puhemies! Viime aikoina uutisissa on kerrottu elokuvien vaikutuksesta nuorten tupakointiin. Tuoreen raportin mukaan vuonna 2004 jopa 77 prosentissa lasten ja nuorten elokuvista tupakoitiin. Kun nuoret näkevät suosikkinäyttelijöidensä tupakoivan valkokankaalla, he suhtautuvat tupakointiin myönteisemmin. Tutkimuksen mukaan jopa yli puolet nuorten tupakoinnin aloittamispäätöksistä johtuu elokuvista saaduista malleista. Kysyn asianomaiselta valtioneuvoston jäseneltä: Onko hän tietoinen tästä ongelmasta ja onko hän aikeissa puuttua siihen?

Peruspalveluministeri Paula Risikko:

Arvoisa herra puhemies! Tupakka- ja alkoholipolitiikkahan on viime aikoina ollut hyvinkin keskustelun kohteena ja se, että myös markkinointi ja mainonta vaikuttaa niiden käyttöön. Me olemme alkoholipolitiikassa pohtineet mainontaa mutta myöskin tupakkapolitiikassa, ja viime aikoina on tehty myös säädöksiä siitä. Siitä, mihin edustaja viittaa, olen kyllä tietoinen, ja meillähän on ihan työryhmäkin tupakkapolitiikkaavarten. Myöskin meidän virkamiehissä on asiantuntijaryhmä, joka pohtii tätä, ja varmasti tämä otetaan siellä myös huomioon.

Pirkko Ruohonen-Lerner/ps:

Arvoisa puhemies! Tupakkakokeilut aloitetaan tavallisesti yläasteiässä, jolloin nuoret ovat erityisen alttiita ympäristönvaikutukselle. Tupakoinnin aloittaminen perustuu mielikuville, ajatellaan, ettätupakka liittyy aikuisuuteen ja kapinalliseen, jännittävään elämään.Tupakointia sisältävät elokuvat synnyttävät ja vahvistavat näitä mielikuvia jaovat siten erittäin vahingollisia nuorille. Mikäli tupakoinnin kitkeminen elokuvista on mahdotonta, tulisi asiaan puuttua muilla keinoilla. Ollaanko ministeriössä valmiita puuttumaan elokuvien ikärajoihin siten, että tupakointia sisältävät elokuvat kiellettäisiin kokonaan alaikäisiltä tai esimerkiksi evättäisiin valtion tuki kokonaan sellaisilta elokuvilta, jotka ihannoivat tupakointia?

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin:

Arvoisa herra puhemies! Tästä on eräitä esimerkkejä muun muassa Yhdysvalloista, missä tuotantoyhtiöt ovat vapaaehtoisesti suostuneet tämmöiseen tupakanvastaiseen kamppailuun tekemällä elokuvia, joissa ei ole lainkaan tupakoivia ihmisiä mukana. Tästä on tietysti mahdollista keskustella opetusministeriön ja Suomen elokuvasäätiön välillä esimerkiksi tuloskeskustelun yhteydessä, millä tavalla Suomen elokuvasäätiöomalta osaltaan haluaa edistää tätä samaa asiaa elikkä vastustaa tupakointia.Varmaan siinä yhteydessä on hyvä käydä läpi niitä pelisääntöjä, joita voidaan ehkä soveltaa, mutta tämä on kyllä tietysti alan oma asia myöskin säädellä.

Puhemies Sauli Niinistö:

Kysymys on loppuun käsitelty.