Perussuomalaisten mielestä oikeudenmukaisen verotuksen lähtökohta on se, että tulojen kasvaessa myös verotus kiristyy. Viime vuosina kehitys on kuitenkin kulkenut huolestuttavalla tavalla kohti epäoikeudenmukaista tasaveroa: valtion verokertymästä yhä suurempi osa koostuu tasaveroista, kuten arvonlisä- ja pääomatuloveroista. Arvonlisävero on samansuuruinen niin kansaneläkkeen varassa elävälle kuin huipputuloiselle yritysjohtajalle. Yleisen arvonlisäveroprosentin nosto on monelle pienituloiselle lisärasite, kun pitää selviytyä arjen pakollisista menoista.

Tasaverotuksen edistämisen sijaan suurituloisten verotuksen progressiota tulisi korottaa nykyisestä. Sen sijaan keski- ja pienituloisten verotusta ei pidä kiristää, jotta heidän ostovoimansa säilyy ja kansantalouden rattaat pysyvät pyörimässä. Myös kiristynyt energiaverotus valtiovarainministeri Kataisen suitsuttaman “vihreän verouudistuksen” muodossa on tosiasiassa tasaverotusta, joka kyykyttää ankarasti erityisesti haja-asutusalueiden vähäosaisia.

Kotitalouden sähkölasku on Energiamarkkinaviraston selvityksen mukaan kallistunut vuodessa noin 20 prosenttia. Myös polttoaineen hinnankorotukset kasvattavat asumisen kustannuksia sekä autoilun kustannuksia erityisesti reuna-alueiden asukkaiden osalta. Tämäkö on ministeri Kataisen mielestä sitä oikeudenmukaista ja reilua veropolitiikkaa, josta hän on lukuisia kertoja hehkuttanut viime vuosien aikana? Kun taannoin puhuttiin maaltapaosta, nyt voidaan puhua maalta pakottamisesta, siinä määrin ankara energiaverotuksen nosto on ollut. Jos teollisuuden ja yritysten pyörät halutaan pitää pyörimässä myös Suomessa, olisi energian raskasta verottamista vältettävä, sillä Suomi on EU:n energiariippuvaisin kansantalous.Työpaikkojen säilyttäminen Suomessa takaa sen, että saamme kasvua ja sitä kautta voimme ylläpitää hyvinvointivaltion palveluita. Hallituksen eriarvoistavan politiikan seurauksena rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet.

EU-kriteerien mukaan maassamme on noin 900 000 köyhää kansalaista. Erityisen huolestuttavaa on köyhyysrajan alapuolella sinnittelevien lapsiperheiden määrän kasvu. On vaarana, että köyhyydestä muodostuu pysyvä ilmiö, joka periytyy edelleen seuraaville sukupolville, ja syrjäytyminen jakaa lopulta kansakunnan kahtia, jos asiaan ei päättäväisesti puututa. Myös monien yksinelävien ja eläkeläisten köyhyys on kasvussa voimaan tulevasta takuueläkkeestä huolimatta. Pienituloisten etuuksia on nimellisesti nostettu, mutta samanaikaisesti lääkkeet, ruoka, asuminen, liikkuminen, harrastaminen ja kaikki muut elämiseen liittyvät kustannukset ovat kallistuneet. Käytännössä siis etuuksien ostovoima on heikentynyt.

Esimerkiksi lapsilisän reaaliarvo on reilussa viidessätoista vuodessa laskenut ensimmäisestä lapsesta 19 prosenttia ja toisesta 29 prosenttia. Mielestämme lapsilisät eivät saisi pienentää toimeentulotukea, kuten nyt tapahtuu. Pienituloisten eläkeläisten tilannetta parantaisi työeläkkeiden taitetun indeksin korjaaminen. Se tulisi mielestämme muuttaa siten, että 50 prosenttia indeksikorotuksesta seuraisi yleistä ansiotason nousua ja 50 prosenttia kuluttajahintaindeksiä.

Sen sijaan kaikkein suurimmille eläkkeille voitaisiin asettaa jonkinlainen katto. Perussuomalaisten mielestä myös opintotuki tulisi sitoa indeksiin. Köyhien lapsiperheiden, opiskelijoiden, pienen eläkkeen varassa elävien ja kaikkien muiden pienituloisten tilannetta kurjistavat lisäksi kuntatalouden ongelmat. Samaan aikaan, kun kansalaisten ostovoima hiipuu, kunnat leikkaavat palvelujaan edelleen ja nostavat niistä perittäviä maksuja. Perussuomalaisten mielestä yhteiskunnan tulee huolehtia kaikkein pienituloisimmista, joiden sosiaaliturvaa pitäisi parantaa, ja siksi asiasta tulisi laatia vaalikauden mittainen toimintaohjelma, joka voitaisiin nimetä “Toivoa köyhillekin” -ohjelmaksi.

Ennen joulua julkaistu Hetemäen verotyöryhmän ehdotus tarjoaa jatkoa nykyisen ja sitä edeltäneiden hallitusten veropolitiikalle. Se vaikuttaa suorastaan kokoomuksen mittatilaustyöltä. Hetemäen ryhmä alentaisi palkkaveroa noin 2 000 miljoonalla eurolla ja yritysten voitoista perittävää yhteisöveroa 800 miljoonalla eurolla. Näin valtion ja kuntien kassakirstuista katoavat veroeurot työryhmä haluaisi kompensoida nostamalla arvonlisäveroa sekä asumiseen, autoiluun ja energiaan liittyviä veroja. Ehdotetut verojen kiristykset ja korotukset menevät tasan, eli valtiontalouden kestävyysvajetta ei tämänkaltaisilla toimilla saada paikattua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaje katettaisiin leikkaamalla kansalaisten peruspalveluja.

Perussuomalaisten mielestä tuloverojen alentamista olisi vastuutonta jatkaa. Se on osaltaan johtanut valtion voimakkaaseen velkaantumiseen. Julkisen talouden tasapainottamiseksi pääomaveroa on välttämätöntä nostaa. Henkilökohtaisten pääomatulojen verotuksen tulisi olla progressiivista, mikä vähentäisi pääoma- ja ansiotulojen verotuksen välistä epäsuhtaa.Viime vaalikaudella poistettu varallisuusvero on ehdottomasti palautettava. Vanhasen hallituksen vuonna 2005 poistama varallisuusveron tuotto oli runsaat 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tätä aukkoa pyrittiin paikkaamaan kiinteistöveron korotuksella, joka on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka pienituloisten verorasitusta on lisätty ja varakkaiden verotusta helpotettu.

Myös valuutta- ja pörssiveron sekä pankki- ja luottolaitosveron kaltaisia kokonaan uusia valtion tulonhankintamuotoja pitää ripeästi selvittää. Esimerkiksi Lontoon pörssissä kyseinen vero on puoli prosenttia, eikä se ole kaupankäyntiä haitannut. Sen sijaan maatalous- ja metsämaita ei pidä saattaa kiinteistöveron piiriin. Kotitalousvähennys on oiva keino tukea suomalaista työtä ja pienyrittäjyyttä ja torjua lisäksi harmaata taloutta.

Olisi syytä kuitenkin selvittää, riittäisikö saman, työllisyyttä ja rehellistä yrittäjyyttä tukevan vaikutuksen aikaansaamiseksi hieman pienempikin tuki. Ennen tulevia eduskuntavaaleja on syytä selvittää kansalaisille, ketkä toimivat pääomapiirien ehdoilla ja ketkä eivät, sillä tulevista vaaleista on osaltaan tulossa verovaalit.

Puheissaan toki ministerit Kiviniemi ja Katainen ovat liputtaneet pääomatuloverotuksen nostamisen puolesta, mutta puheet ovat puheita ja teot tekoja. Vaihtoehdot ja lupaukset, joihin myös vaalien jälkeen sitoudutaan, on nyt tuotava esille ja selkokielellä.”

Björn Wahlroosin verotus oikeudenmukaista?

Pirkko R-L: “Yksi Suomen suurimmista vanhojen puolueiden vaalirahoittajista on Björn Wahlroos. Hänen veroprosenttinsa on laskenut parissakymmenessä vuodessa 58 prosentista 31 prosenttiin, vaikka hänen tulonsa ovat samassa ajassa monikymmenkertaistuneet. Vuonna 2009 Wahlroos tienasi liki 7 miljoonaa euroa ja maksoi näistä miljoonatuloistaan veroja vain 31 prosenttia. Käytännössä miljoonatuloja saavat suomalaiset maksavat veroja keskimäärin 29 prosenttia. Veroprosentti on sama kuin niillä kansalaisilla, jotka tienaavat 45 000 euroa vuodessa. Kysyn: Onko ministeri Katainen tietoinen tällaisesta verotuksen kehityskulusta, ja onko tämä hänen mielestään sitä reilua, oikeudenmukaista ja työhön kannustavaa verotusta?”

• Oma pääsivu eduskunnassa 

• Valtiopäivätoimien haku 

• Tekemäni aloitteet 

• Suulliset ja kirjalliset kysymykset ministereille 

• Puheenvuorot täysistuonnoissa 

Monissa Euroopan maissa on käytössä eläkekatto. Esimerkiksi Belgiassa, Espanjassa, Itävallassa ja Ranskassa kuukausittainen eläkekatto vaihtelee kahdentuhannen euron molemmin puolin.

Myös naapurissamme Ruotsissa on käytössä eläkettä rajoittava järjestelmä. Siellä eläkettä ei kerry noin 3 000 euron yli menevästä kuukausipalkan osasta. Iso-Britanniassa vastaava raja on vajaat 3 700 euroa, Saksassa osavaltiosta riippuen viiden tuhannen euron molemmin puolin ja Sveitsissä noin 4 500 euroa. Hieman korkeammalle raja on asetettu esimerkiksi Italiassa ja Luxemburgissa, joista ensimmäisessä raja on reilut 7 000 euroa ja jälkimmäisessä reilut 8 000 euroa.

Jätin seuraavan kirjallisen kysymyksen asianomaisen ministerin vastattavaksi: Onko ministeri tietoinen muiden Euroopan maiden kohtuuttoman suuria eläkkeitä rajoittavista käytännöistä ja aikooko hän esittää Suomeen järjestelmää, jolla suureläkkeitä voitaisiin leikata?

Vuosi sitten olisi Suomen neuvottelijoiden pitänyt vetää tiukkaa linjaa ja vaatia, että Kreikka ajetaan ulos eurosta. Suomalaisten veronmaksajien niskoille on päätetty ottaa velkoja ja riskejä, jotka mitä ilmeisimmin lankeavat maksuun. Kansallisen edun valvonta ja turvaaminen on suomalaisille tärkeintä, ja viimeistään nyt pitäisi tämä asia ministereidenkin käsittää. Heidän tehtävänsä on puolustaa ensisijaisesti ja aina Suomen ja Suomen kansalaisten etuja. Tämä on sitä todellista isänmaallisuutta, pääministeri Kiviniemi.”

Onkin lausuttava kiitokset niille kahdelle yksityishenkilölle, jotka tekivät syyskuussa 2009 Oikeuskanslerinvirastolle kantelun epäilyksistään, että Matti Vanhanen olisi osallistunut esteellisenä valtioneuvoston täysistunnossa Raha-automaattiyhdistyksen avustusten jakamiseen Nuorisosäätiölle. Harmillista on se, että kaiken kaikkiaan suomalaisen vaalirahoituksen kokonaisuudesta on tullut julkisuuteen vain murto-osa.

On hyvä asia, että kansalaiset, jotka usein tekevät äänestyspäätöksensä mainostoimistojen suunnittelemien, mielikuviin perustuvien, hyvin arvokkaiden mainoskampanjoiden pohjalta, alkavat lopulta kysyä, mistä ja keneltä poliitikkojen vaalirahat ovat peräisin. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, liittyykö rahoitukseen kiitollisuudenvelkaa ja vastapalveluksia, jotka sitten viime kädessä rahoitetaankin meidän kaikkien yhteisestä lompakosta esimerkiksi halvan tonttimaan, liikennejärjestelyjen ja tehokkaiden asemakaavojen muodossa.

Vaikka Vanhasen jutun lopputulos on laihanlainen, toivottavasti tapaus johtaa suomalaisen poliittisen ilmapiirin puhdistumiseen ja lainsäädännön uudistamiseen tältä osin.

Etenkin nuorten, koulutettujen ihmisten on havaittu lääkitsevän itseään pärjätäkseen työelämässä. Suorituskyvyn parantamiseen käytetään etenkin mielialalääkkeitä, jotka auttavat pysymään hereillä jopa useita kymmeniä tunteja putkeen sekä dementialääkkeitä, jotka kiihdyttävät aivojen verenkiertoa.

Niin kutsuttuun työelämän dopingiin liittyvät myös tulehduskipulääkkeet, sillä niiden turvin pääsee töihin sairaanakin, sekä lisäksi uni- ja nukahtamislääkkeet. Tuoreen työaikaselvityksen mukaan Suomessa tehdään jopa satoja tunteja enemmän töitä vuodessa kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Kun työuria parhaillaan pyritään pidentämään niin alusta, lopusta kuin keskeltäkin, tulisi ottaa huomioon ihmisten jaksamisen rajat. Työskentely lääkkeiden voimin ei kanna pitkälle. Työurien pidentämiseksi tulisikin panostaa erityisesti työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.

Työaikaselvityksen mukaan työajan vähentäminen nostaisi tuottavuutta, sillä työntekijät olisivat virkeämpiä ja tehokkaampia.

Olen jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen asianomaiselle ministerille, jossa tiedustelen, onko ministeri tietoinen lääkkeiden käytön yleistymisestä työelämässä ja mitä hän aikoo tehdä työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistämiseksi. Ministeri on velvollinen vastaamaan kolmen viikon kuluessa.

Siksi esitimme, että talousarviokirjasta poistetaan kaikki ne kohdat, joissa kuvataan tulevia elinkaarimalleja. Talousarviossa luetellaan mm. neljä päiväkotia joiden hankintakustannusten arvioitiin olevan 9,3 miljoonaa euroa ja Svenska enhetsskola, jonka kustannusarvio oli 12 miljoonaa euroa. Hävisimme tämän äänestyksen selkein luvuin.

Hankintalakia ei sovelleta palveluhankintoihin, jotka koskevat maan, olemassa olevien rakennusten tai muun kiinteän omaisuuden hankintaa (hankintalki 8.1 §). Tätä lainkohtaa myös Porvoon johdon edustajat ovat lukeneet huolella läpi, sillä kaupungin vuokrasopimukset on solmittu kahdenkeskisten neuvottelujen pohjalta. Tätä menettelyä noudattamalla ei saada selvitettyä luotettavalla tavalla kulloinkin vallitsevaa markkinatilannetta.

Mielestäni tämä ongelma olisi pitänyt huomioida Porvoon uudistetussa hankintaohjeessa, jota käsittelimme kaupunginhallituksen kokouksessa 7.2.2011. Tein asiasta esityksen, jota ei kannatettu, joten kirjasin pöytäkirjaan seuraavan eriävän mielipiteen:

“Porvoon kaupunki on perussuomalaisten vastustuksesta huolimatta siirtymässä entistä enemmän toimitilojen hankinnassa niin kutsuttujen elinkaarihankkeitten käyttöönottamiseen. Vuoden 2007 jälkeen kaupunki on vuokrannut tai on vuokraamassa ulkopuolisia toimitiloja noin 10 000 neliötä. Yrityksiltä vuokratuista toimitiloista maksetaan jopa 20 euron suuruista neliövuokraa kuukaudessa, joten malli on erittäin kallis veronmaksajille. Kaupungin johto suunnittelee parhaillaan vuokraavansa jopa 10-40 vuoden sopimuksella päiväkoti- ja koulurakennuksia, sekä niihin liittyviä ylläpitopalveluja, kuten kiinteistöjen erilaisia huoltotöitä. Taloudelliselta arvoltaan nämä toimitilojen pitkäaikaiset vuokrasopimukset ovat jopa kymmeniä miljoonia euroja, joten ne tulisi aina hankkia avoimesti ja julkisesti, esimerkiksi kuulutusmenettelyn kautta, jotta kiinteistöjen tarjontaan voitaisiin saada aitoa kilpailua ja sitä kautta voitaisiin säästää kustannuksissa. Edullisin ratkaisu olisi kuitenkin hankkia pitkäaikaisia toimitiloja kaupungin omaan omistukseen ja rahoittaa kyseiset investoinnit korottamalla esimerkiksi rakennusliikkeille myytävien keskustakortteleiden hintoja tuntuvasti.”

Pirkko Ruohonen-Lerner/ps: Arvoisa herra puhemies! Joissakin terveyskeskuksissa on käytössä järjestely, jossa yhden sairaanhoitajan palkan maksaa lääkeyhtiö. Tämän sponsoroidun sairaanhoitajan työnä on käydä läpi terveyskeskuksen potilastietoja, ottaa yhteyttä potilaisiin, jotka kuuluvat diabeteksen riskiryhmiin, ja tarjota potilaille aikoja terveyskeskuksen lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolle. Kysyn arvoisalta ministeri Risikolta: Mitä mieltä te olette tällaisesta järjestelystä, toteutuuko tässä riippumaton terveydenhoito, ja mitä aiotte tehdä asialle?

Peruspalveluministeri Paula Risikko: Arvoisa herra puhemies! Minäkin luin tästä asiasta vasta ensimmäistä kertaa, näin sen lehdestä, ja tästä minulta kysyttiin tällä viikolla. Sinänsä yhteistyö on hyvä eri tahojen kanssa, mutta tässä yhteydessä on tosiaan tarkkaan pidettävä huolta siitä, että erotetaan työ ja tuotemarkkinointi. Sitten tärkeää on myöskin se, mikä on tämän henkilön – minä puhun nyt yleisellä tasolla, kun en tiedä ihan yksityiskohtia tästä asiasta – työnkuva ja vastuu. Nimittäin hän ei voi olla henkilö, joka ei ole potilaspapereissa oleva potilasta hoitava henkilö. Tässä on sellaisia säännöksiä, joita meillä on ja joilla varmistetaan sitä laatua ja nimenomaan potilasturvallisuutta, elikkä vain potilaan hoitoon osallistuva voi selailla ja nähdä potilaspapereita. Tässä on varmasti sellaisia asioita, ja minä tietysti toivon, että työpaikoilla on otettu nämä kaikki säännöt huomioon.

Pirkko Ruohonen-Lerner/ps: Arvoisa herra puhemies! Lääkeyhtiön edustaja on kertonut julkisuudessa, että yritykselle sponsoroinnin motiivina on yhteiskuntavastuu, ei taloudellinen hyöty. Kysyn ministeri Risikolta: Uskotteko tekin, että tämän tyyppisen sponsoroinnin motiivina on todella yhteiskuntavastuu eikä taloudellinen hyöty?

Peruspalveluministeri Paula Risikko: Arvoisa herra puhemies! On kyllä hirveän vaikea, kun ei tunne yksityiskohtia, ihmisten ja firmojen motiiveista mitään nyt arvioida puoleen tai toiseen, mutta sanon vaan yleisellä tasolla, että nämä ovat sellaisia tilanteita, joiden pitää olla selvä kuin pläkki, elikkä sen, mikä on työnkuva, mitä tehdään, miten rahat kulkevat, ja läpinäkyvästi tämä kaikki. Ja siksi, että tämä on nyt tullut julkisuuteen, minä luulen, että nämä miettivätkin siellä sitten ja katsovat, että kaikki on kunnossa.

Alla ote puheestani:

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps: ”… Arvoisa puhemies! Rakennusteollisuuden edustajat jarruttivat aktiivisesti vuosikausia käännetyn arvonlisäveron käyttöönottoa, vaikka aiheesta oli valmistunut hyviä selvityksiä ja esityksiä vuosia aiemmin. Istuva hallitus ministeri Kataisen johdolla kuunteli kyllä herkällä korvalla rakennusteollisuuden lobbareiden näkemyksiä, mutta sulki samalla korvansa esimerkiksi SAK:n ja verohallinnon hätähuudoilta.

En voi olla pohtimatta, josko tämän valikoivan kuulon syynä olisi voinut olla vaaliraha, jota rakennusalan toimijat ovat perinteisesti jo vuosikymmenten ajan syytäneet valtaapitäville puolueille ja niiden joukosta vielä tarkasti poimituille ehdokkaille, rakennusalalla kun on ollut tapana aina edellyttää hyvää tuottoa kaikelle sijoitetulle pääomalle.

Arvoisa puhemies! Parin viime vuoden aikana olemme saaneet jatkuvasti uutta tietoa vanhojen puolueiden edustajien vaalirahasotkuista, ja varmasti hyvin paljon on vielä piilossa näitä rahoituskanavia, sillä julkisuudessa on käsitelty oikeastaan vain sattumalta yhden konkurssiin menneen yksittäisen yrityksen vaalirahalahjoituksia. Tämän yhden konkurssin myötä kyseisen yrityksen kirjanpidot ovat tulleet julkisiksi, joten siksi saamme tietoomme tästä aiheesta koko ajan lisää yksityiskohtia. Olisi kiinnostavaa vielä tietää, mitä kaikkea vaalirahoittajat ovat saaneet kirjatuksi Suomen hallitusohjelmiin.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti harmaan talouden nujertamiseksi esitetyt useat hyvät toimenpiteet toteutetaan pikaisessa aikataulussa, sillä tuskin kukaan meistä haluaa rikollisuuden laajempaa levittäytymistä yhteiskuntaamme. ”